Opettajan työn autonomia

Aikuisuus kävi kylässä eilen. Ihan yllättäen. Avasin sille oven, soin sen tupaani tulla. Sillä oli asiaa. Kuuntelin, rauhoituin ja mielistyin sen puhetta kuunnellessani. Kun olen kohdannut aikuisuuden, onko nyt aika kuolla? Ei. Päinvastoin. On aika aloittaa vapaa elämä.

   Aikuisuus kertoi minulle, miten ahdistavaa oli työskennellä avoimissa konttoreissa, jossa kaikilla oli hauskaa. Aikuisuus oli vieraillut mainostoimistossa, jossa työntekijät olivat palkittu Garda-järven lomamatkalla. Siellä kaikki olivat esitelleet tatuointeja. Oli pukeuduttu sillä tavalla, kuin mainostoimistoissa pukeudutaan, originaalisuus ja tatuoinnit esiin tuoden. Erilaisia hattuja, egosentrisiä ajatuksia, selfie-tikut ja perseet heiluivat, oli synnytetty ja vaalittu voimakasta me-henkeä. Oli käyty Serie A:n peliä katsomassa. Yhdessä ja kaikki. Oli käyty katsomassa Veronesen maalauksia. Yhdessä ja kaikki. Oli otettu samanlaiset tatuoinnit, sellaset pienet ja huomaamattomat. Aikuisuus kertoi, minä kuuntelin. Kuulemma mainostoimiston tiloissa kaikkien piti pukeutua villasukkiin. Enää Heil- tervehdys puuttui. Kysyin, oliko toimistossa huoneentauluina yhtiön arvot? Olihan ne kuulemma. Koko ajan toimiston porukka oli vitsikkäällä tuulella. Keksittiin sloganeita, joita syötettäisiin kansalle ja kansa niitä toistelisi. Sanoin aikuisuudelle, että kuulostaa oksettavalta. Sitä se kuulemma olikin. Kysyin työntekijöiden ikähaarukasta. Kuulemma 24 ja 58 välillä, mutta oli sovittu, että kaikki ovat 25-vuotiaita. – Hyi saatana, minulta pääsi.

   Aikuisuus oli käynyt myös autoliikkeessä töissä. Myyjillä oli puvut ja kauluspaidassa firman logo. Aikuisuus pääsi mukaan autokaupan pikkujouluihin. Oli istuttu alasti paljussa ja juotu kaljaa. Jostakin oli tilattu meksikolainen tapas-pöytä. Oli olutta ja paholaisen hilloa ja jäykkä pullo joka miehelle. – Aika homogeenistä, totesin. Aikuisuus nyökytti. Provisio-palkalla myydä ilmaston lämpenemisen kiihdyttäjiä ja saada siitä palkkaa ja tölkkiolutta, palju ja paholaisen hilloa tapas-pöytään pikkujouluissa. Kysyin, olivatko autokaupan arvot huoneentauluna autokaupan hallissa? Olivat. Rallin maailmanmestari kävi valamassa myyjiin välillä uskoa, että polttomoottori oli hyvä juttu ja japanilainen auto paras.

  Aikuisuus kertoi, että opettajilla, etenkin luokanopettajilla oli edelleenkin suurin autonomia, jos huomioitiin mikä tahansa ammattiala. Opettajan työtä voi yrittää tehdä samalla eetoksella kuin mainostoimistossa tai autokaupassa ja polttaa itsestään autonomian hehku ja liekki ja ihana vapaus. Tai sitten sitä voi tehdä kuin antiikin Ateenan vapaan sivistyksen filosofi. Tehdä opetustyötä vapaana ja rohkeana. Pitää ymmärtää se, että tässä ammatissa jää paljut ja firman yhteiset hengennostatusmatkat väliin, mutta ei niitä vapaa ihminen tarvitsekaan. Keskitysleirin työntekijät tarvitsevat leipää ja sirkushuveja jaksaakseen elämän helvetillistä tarkoituksettomuutta ja näköalattomuutta. Vapaa, inhimillisiä arvoja vaaliva luokanopettaja tuhahtaa ja räplää hiljaisuudessa Yle Ykkösen kuuluviin ja kuuntelee hartaat sävelet tai Kare Eskolan Välilevyt.  Totta helvetissä opettajan työ on väsyttävää ja kuluttavaa. Mutta me annamme itsestämme ulos oman minuutemme läpi puristettua tietämystä, osaamista, sivistystä ja se on korkeaa se. Vaikka siitä ei makseta, se silti on arvokkain työ millä tahansa mittapuulla. Totta kai kaikkia meitä tarvitaan ja kaikkia ammatteja tarvitaan. Mutta joitakin ammatteja tarvitaan vain sen takia, että saadaan eläkkeitä maksettua.

    Aikuisuus alkoi tehdä lähtöä. - Muista Markku, että suurin tehtäväsi tässä ammatissa on hyväksyä, että rahaa et tule saamaan, mutta saat olla vapaa ja tehdä työtä suurella vapausasteella. Nauti siitä. Paljuista saa sitä paitsi rupia perseeseen ja rasvamaksan.  Nyt lähden käymään mainostoimistoissa. Aion kertoa heille, mitä on kestävä kehitys, ikiaikaiset hyveet ja miksi propagandan on oltava humanistista. Ei pidä myydä hevosen paskaa kultana!