Siirry pääsisältöön

KokoNICEtyöaika


Kokonaistyöaikaa vastustan. Luulen ymmärtäväni sen. Hieno ajatus on saada näkyviin opettajan työhönsä käyttämä kokonaistyöaika. Että voidaan oivaltaa, että suurin osa opettajista tekee jo kokonaistyöaikaa. Myöhemmin sitä voitaneen käyttää palkankorotusaseena tai sillä ainakin voidaan asettaa paineita korotusten suuntaan. Siihen en kyllä usko.
   Kokonaistyöaikaan pitäisi saada mukaan stressitasomittarin reaaliaikaiset lukemat. Siihen pitäisi sisällyttää vapaa-ajalla, viikonloppuna tapahtuvat työaikamietinnöt. Miten siihen saisi mukaan viikonloppuisinkin ja arkisin yöaikaan tapahtuvat ”yöpyörinnöt” ja opetuksen mietinnöt, ne kun eivät jätä silloinkaan rauhaan?
   Moni luokanopettaja on töidensä kanssa naimisissa. 24/ 7 on koulutyö, opetus ja kasvatus aivojen etuotsalohkon eniten täyttämä ajatussaivare. Kuin syöpäkasvain opetus ja kasvatus vahtii luokanopettajaa kauppareissuilla, kävelylenkeillä, hiihtopolun varrella. Aivot imevät aistielinten välityksellä opetusideoita jatkuvasti. Vaikeat tai päin helvettiä menneet vuorovaikutustilanteet mietityttävät alituiseen. Ei riitä kokonaisviikkotyöaika. Parhaiten tällä alalla selviää paatunut ravihevosläpät silmillä toimiva sopivasti laiskuuteen taipuvainen mies, joka opettaa paljon liikuntaa ja on osannut tuotteistaa itsensä lapsiystävälliseksi brändiksi, joka ei liikoja stressaa, murehdi ja märehdi. Niitä on. Itse en kuulu niihin. Siksi haluan varhaiseläkkeelle alle 50-vuotiaana.
  Kansalainen A, mielipidekirjoittaja Karstulasta sekä liikuntabiologi yliopistosta näkee kokonaistyöajan hyvänä asiana. He ajattelevat, että jos opettaja opettaa 8-14, hän voi 14-16 vetää liikuntakerhoja lapsille ja lisätä näin heidän tulevaisuuden veronmaksu-ja eläkkeenmaksukykyä ja tällä tavalla kasvattaa kansanleipää.  Samalla tavalla mielipideautomaatit ajattelevat, että opettajat voisivat kesälomillaankin ottaa päänsä psorisista perseistään ja liikuttaa lapsia kutsumuksensa voimalla ja innolla. Niinpä niin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee