Uusi lumi on vanhan surma. Niin
sanotaan. Niin uskotaan. Uudet valinnat elämässä eivät surmaa vanhoja
valintoja. Valintojen seuraukset kestävät pitkään, kauan, yleensä koko elämän.
Siksi elämässä ei voi tehdä montaa kertaa suuria valintoja. Tai voi tehdä, mutta
ne syöksevät perheet, yhteisöt surkeaan kaaokseen ja sekasortoon. Nykyään on
hyväksyttyä ja ihan ok, että yksilö yhteisön jäsenenä saa onnellisuudentavoitteluluvan
ja hänestä tulee tiedostava yksilö ja elämän valitsija. Kännykkä kädessä,
tinder auki, lötkötuoppi siideriä pöydällä onnellisuuden tavoittelija kuuntelee
Kaija Koota ja iskee hampaansa onneen kuin käärme kuolleeseen hiireen. Itsensä
tiedostus. Omien unelmien todeksi eläminen. Onnellisuus saa pakastetun hiiren
muodon. Muovinen, plastinen on itsensä tiedostavan onnellisuudentavoittelijan
varjomaailma.
Miksi ihmisille tuputetaan ideaa onnellisuuden tavoittelusta? Etenkin
kun perheet hajoavat ja kaikilla on paha mieli.
Minun on helppo vastustaa ideaa. En ole ollut elämässäni
valitsijamiehenä. Olen ajautunut. Olen ollut kuin Raaseporiin eräälle saarelle
viime kesänä ajautunut Estonian pelastusrengas, 23 vuotta pimeässä meren
pohjassa ja sitten itsensä pintaan sukeltanut ja jonnekin vain rantautunut.
Ilmeisesti on olemassa perheitä, joiden elämä on jokapäiväistä tietoista
valintaa, jotka yleensä vievät lähelle onnea ja lähemmäs suurinta mahdollista
onnea. Se hämmentää minua, kuollutta rottaa, meren raiskaamaa pelastusrengasta.
Olen passiivinen matkustaja. Minua vie ms/ Kohtalo eteenpäin. Metabolinen vatsani
kertoo juustoleivistä ja halvasta kotimaisesta oluesta. Olen tuontitavaraa,
halpaa puolalaista naudanlihaa, jota ei pitäisi päästää onnellisten ihmisten
lautaselle. Silti meitä, minun kaltaisia, liian happoisia jauho-omenoita pyörii
hiekoittamassa onnellisten ihmisten onnellisen pieniä ajatuksia. Minun
ajatukseni ovat hiiren paskaa autiotalon puolityhjässä kaurahiutalepaketissa.
Haisen.
Hesarissa kirjoitettiin siemennestetutkijasta, joka olisi halunnut
tutkia kriminologiaa. Hyvä tutkimus tuli. Onneksi voi osua kultakimpaleeseen,
vaikka uhraa tietoisen valinnan ja oman tahdon. Minä en osunut. Minusta tuli..
Kommentit
Lähetä kommentti