Siirry pääsisältöön

Klikit luokassa ja ratkaisu niiden purkuun


Luokanopettaja toivoo, että luokasta kasvaisi lukuvuoden, yhteisten lukuvuosien aikana ryhmä, joka on kiinteä, kaunis ja harmoninen. Kaikilla olisi oma paikka, oma tila ja ei syntyisi klikkejä. Luokkaani on syntynyt klikki. Klikin muodostaa kaksi poikaa ja kolme tyttöä. He ovat kasvaneet irti luokasta ja eriytyneet. He eivät enää kuule minua, luokkaa. He näyttävät omalakisilta. Koulunkäynti on heille irrallista. Liikunnassa he vetäytyvät omaan ryhmään. He tanssivat ja tekevät muuveja ja kikattavat ja leikkivät omaa leikkiä yhteisen leikin sisällä. Katselen sitä väsynein kevätsilmin, kuin unen läpi, usvan takaa. He tulevat syömään myöhässä, viipyvät ruokalassa liian kauan. En pääse kiinni. En osaa tarttua. En jaksa löytää sanoja. Yritän sanoittaa heille, miltä heidän toimintansa näyttää, mutta minua pelottaa, että he ovat liian irti ja minulla ei ole voimavaroja, osaamista, taitoa saattaa heitä enää yhteiselle tielle. Tässä vaiheessa kaikki tuntuu jo liian myöhäiseltä. Annan kaiken tapahtua ja ajattelen, että kesän jälkeen syksyllä, yritän uudestaan ryhmäyttää. Mutta kun en jaksa ryhmäytysleikkejä. Mitä silloin jää käteen? Yrittää ymmärtää syitä, seurauksia ja antaa sanoja, miltä heidän toimintansa näyttää ja miten hajottavaa se on. Mutta en näe, en ymmärrä.
   Ajatukset vievät omaan kouluaikaani. Muistelen siellä olleita klikkejä. Miten huono ja ulkopuolinen oma roolini oli ja miten kaikki oli niin kiveen hakattua. Ei oma opettajani, joka kasvaa jo horsmaa, osannut meitä auttaa. Olisiko luokka pitänyt hajottaa? Olisi. Suomalaisessa koulussa vannotaan turvallisen luokan nimeen. Tuttu luokka, sama sakki läpi koko ala-asteen. Yläasteella uusi porukka ja sillä kituutetaan kolme pitkää kasvun vuotta. Lukio hinkataan kolmessa vuodessa samalla porukalla. OKL hinkataan läpi samassa sakissa, tutussa turvatalossa, kotiryhmässä. Miksei joka vuosi sekoiteta luokkia rohkeasti? Joka vuosi rinnakkaisluokat pöyhittäisiin uuteen uskoon. Opettajan vaihtuisivat. Sama opettaja synnyttää kyllästymistä, huonoa jarruttavaa vuorovaikutusta ja synnyttää klikkejä. Oma opettaja kuusi vuotta voi olla paska ratkaisu. Uusi opettaja näkisi tuorein silmin ja puuttuisi rohkeasti klikkeihin, rikkoisi ja repisi ja kokoaisi palapelin palasia ammattitaitoisemmin. Kuusi vuotta ala-astetta, kuusi erilaista luokkayhdistelmää ja kuusi mahdollisuutta kehittää omia ryhmärooleja. Tämän idean minä nyt myyn ja lanseeraan.
   Olen jatkanut saman luokan kanssa nyt neljä vuotta ja olisin valmis vaihtoon. Ensi vuonna jatkan saman luokan kanssa ja samat ongelmat ovat edessäni silloin. Tiedän sen jo nyt ja olen läkähtyä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee