Luokanopettaja toivoo, että
luokasta kasvaisi lukuvuoden, yhteisten lukuvuosien aikana ryhmä, joka on
kiinteä, kaunis ja harmoninen. Kaikilla olisi oma paikka, oma tila ja ei
syntyisi klikkejä. Luokkaani on syntynyt klikki. Klikin muodostaa kaksi poikaa ja
kolme tyttöä. He ovat kasvaneet irti luokasta ja eriytyneet. He eivät enää
kuule minua, luokkaa. He näyttävät omalakisilta. Koulunkäynti on heille
irrallista. Liikunnassa he vetäytyvät omaan ryhmään. He tanssivat ja tekevät
muuveja ja kikattavat ja leikkivät omaa leikkiä yhteisen leikin sisällä.
Katselen sitä väsynein kevätsilmin, kuin unen läpi, usvan takaa. He tulevat
syömään myöhässä, viipyvät ruokalassa liian kauan. En pääse kiinni. En osaa
tarttua. En jaksa löytää sanoja. Yritän sanoittaa heille, miltä heidän
toimintansa näyttää, mutta minua pelottaa, että he ovat liian irti ja minulla
ei ole voimavaroja, osaamista, taitoa saattaa heitä enää yhteiselle tielle.
Tässä vaiheessa kaikki tuntuu jo liian myöhäiseltä. Annan kaiken tapahtua ja
ajattelen, että kesän jälkeen syksyllä, yritän uudestaan ryhmäyttää. Mutta kun en jaksa ryhmäytysleikkejä. Mitä silloin jää käteen? Yrittää ymmärtää syitä,
seurauksia ja antaa sanoja, miltä heidän toimintansa näyttää ja miten
hajottavaa se on. Mutta en näe, en ymmärrä.
Ajatukset vievät omaan kouluaikaani. Muistelen siellä olleita klikkejä.
Miten huono ja ulkopuolinen oma roolini oli ja miten kaikki oli niin kiveen
hakattua. Ei oma opettajani, joka kasvaa jo horsmaa, osannut meitä auttaa.
Olisiko luokka pitänyt hajottaa? Olisi. Suomalaisessa koulussa vannotaan
turvallisen luokan nimeen. Tuttu luokka, sama sakki läpi koko ala-asteen.
Yläasteella uusi porukka ja sillä kituutetaan kolme pitkää kasvun vuotta. Lukio
hinkataan kolmessa vuodessa samalla porukalla. OKL hinkataan läpi samassa
sakissa, tutussa turvatalossa, kotiryhmässä. Miksei joka vuosi sekoiteta
luokkia rohkeasti? Joka vuosi rinnakkaisluokat pöyhittäisiin uuteen uskoon. Opettajan
vaihtuisivat. Sama opettaja synnyttää kyllästymistä, huonoa jarruttavaa
vuorovaikutusta ja synnyttää klikkejä. Oma opettaja kuusi vuotta voi olla paska
ratkaisu. Uusi opettaja näkisi tuorein silmin ja puuttuisi rohkeasti
klikkeihin, rikkoisi ja repisi ja kokoaisi palapelin palasia
ammattitaitoisemmin. Kuusi vuotta ala-astetta, kuusi erilaista
luokkayhdistelmää ja kuusi mahdollisuutta kehittää omia ryhmärooleja. Tämän
idean minä nyt myyn ja lanseeraan.
Olen jatkanut saman luokan kanssa nyt neljä vuotta ja olisin valmis
vaihtoon. Ensi vuonna jatkan saman luokan kanssa ja samat ongelmat ovat
edessäni silloin. Tiedän sen jo nyt ja olen läkähtyä.
Kommentit
Lähetä kommentti