Siirry pääsisältöön

Piha-alueiden, mielen siivous


Kaupunki siivosi piha-alueitaan, lähialueitaan peruskoulun johdolla, luokanopettajien valvovan silmäin alla. Nyt silmäin alla kasvatustieteiden maisterin poimittiin tyhjiä nuuskapurkkeja, huumeruiskuja, McDonaldsin muovisia mukeja ja pillejä roskapusseihin. Opettajan tuli valvoa, että oppilaan kotona mukaan tuodun roskapussin suu suljettiin yksinkertaisella siansorkalla ennen kuin se laitettiin kaupungin sponsoroimaan mustaan logottomaan jätesäkkiin. Hienoa! Lapsista päivä oli hauska. Niin minustakin. Ei tarvinnut keksiä lomaa odottaville lapsille puuduttavia matikan, äikän kertausmonisteita. Myös kevätjuhlaharjoitukset sai unohtaa. Neuvostoliitossa roskaava neuvostokansalainen sai muutaman vuoden leirikomennuksen. Pohjois-Koreassa taitaa olla sama homma. Pysyy nurkat puhtaina, jos yöllä pelkää, että musta auto pysähtyy talon eteen. ”Vapaassa” kapitalismissa meillä on vapaus ja oikeus sotkea oma selusta. Paljon tavaraa, upeaa kuluttamisen juhlaa ja paljon paskaa. Sitä oli kadun varret pullollaan. Nyt ne on mustissa jätesäkeissä matkalla mustissa autoissa kohti mustaa kaatopaikkaa.
   Siivosin mielen mustaan jätesäkkiin kulunutta lukuvuotta. Pussitin arviointikeskustelut, arvioinnit, kaikki typeryydet ja älyttömät keskustelut samaan mustaan säkkiin. Huonosti nukutut yöt ja ärtyisät aamut löysivät oman säkin. Säkitin oppilaiden työrauhahäiriöt, kiroilut ja sekoilut. Pussitin opettajan aikatauluhoputukset. Oksensin jokaisen kasvatuskeskustelun ulos itsestäni. En jaksa enää koulua. Koulu on kuin etelän ruttojuuri, puutarhasta karannut koristekasvi, se on työntynyt minun jokaiseen soluuni. Olen kyllästänyt itseni koululla, saatanan älyttömillä keskusteluilla, kaikella vatipäisyydellä, olen kuin veneen tappi, joka on irrotettu pohjasta ja nyt saa vene hiljalleen täyttyä ja upota. Menköön syvyyksiin, painukoon pohjaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee