Kaupunki siivosi piha-alueitaan,
lähialueitaan peruskoulun johdolla, luokanopettajien valvovan silmäin alla. Nyt
silmäin alla kasvatustieteiden maisterin poimittiin tyhjiä nuuskapurkkeja,
huumeruiskuja, McDonaldsin muovisia mukeja ja pillejä roskapusseihin. Opettajan
tuli valvoa, että oppilaan kotona mukaan tuodun roskapussin suu suljettiin
yksinkertaisella siansorkalla ennen kuin se laitettiin kaupungin sponsoroimaan
mustaan logottomaan jätesäkkiin. Hienoa! Lapsista päivä oli hauska. Niin
minustakin. Ei tarvinnut keksiä lomaa odottaville lapsille puuduttavia matikan,
äikän kertausmonisteita. Myös kevätjuhlaharjoitukset sai unohtaa.
Neuvostoliitossa roskaava neuvostokansalainen sai muutaman vuoden
leirikomennuksen. Pohjois-Koreassa taitaa olla sama homma. Pysyy nurkat
puhtaina, jos yöllä pelkää, että musta auto pysähtyy talon eteen. ”Vapaassa”
kapitalismissa meillä on vapaus ja oikeus sotkea oma selusta. Paljon tavaraa,
upeaa kuluttamisen juhlaa ja paljon paskaa. Sitä oli kadun varret pullollaan. Nyt
ne on mustissa jätesäkeissä matkalla mustissa autoissa kohti mustaa
kaatopaikkaa.
Siivosin mielen mustaan jätesäkkiin kulunutta lukuvuotta. Pussitin
arviointikeskustelut, arvioinnit, kaikki typeryydet ja älyttömät keskustelut
samaan mustaan säkkiin. Huonosti nukutut yöt ja ärtyisät aamut löysivät oman
säkin. Säkitin oppilaiden työrauhahäiriöt, kiroilut ja sekoilut. Pussitin
opettajan aikatauluhoputukset. Oksensin jokaisen kasvatuskeskustelun ulos
itsestäni. En jaksa enää koulua. Koulu on kuin etelän ruttojuuri, puutarhasta
karannut koristekasvi, se on työntynyt minun jokaiseen soluuni. Olen
kyllästänyt itseni koululla, saatanan älyttömillä keskusteluilla, kaikella
vatipäisyydellä, olen kuin veneen tappi, joka on irrotettu pohjasta ja nyt saa
vene hiljalleen täyttyä ja upota. Menköön syvyyksiin, painukoon pohjaan.
Kommentit
Lähetä kommentti