Neuvostoihmisen loppu- kun
nykyhetkestä tuli second handia. Mahtava kirja. Svetlana Aleksijevits on
kartoittanut venäläisiltä ihmisiltä, miltä tuntui olla neuvostoihminen
Neuvostoliitossa? Miltä tuntui Neuvostoliiton romahdus ja kuolema 1991? Kirja
on dokumentaarinen. Kirjailija haastattelee lukuisia ihmisiä.
Neuvostoliitto kaikessa hyvyydessään, pahuudessaan ja surkeudessaan.
Vodkaa ja satumaisen ihanaa limppua oli runsaasti. Kirjallisuutta oli. Kaikki
luki Tolstoita, Dostojevskiä, Puskinia, Gogolia, filosofian klassikoita.
Koulutus oli ilmaista. Työttömyys oli nolla. Appelsiinia syötiin vain uutena
vuotena. Makaronia oli. Ja suunnaton vankileirien saaristo, jossa
neuvostoihmisestä koulittiin nälällä, raadannalla, väkivallalla ja kaiken
puutteella vielä parempia neuvostoihmisiä. Ihmiset asuivat kommunalkoissa,
joissa oli yhteiset keittiöt. Siellä juotiin ja kuiskuteltiin. KGB:n
ilmiantajia oli kaikkialla, jopa perheen sisällä. Kaupoissa jonotettiin, vaikka
ei aina edes tiedetty, mitä jonotettiin. Voiton päivää juhlittiin juhlavin
menoin. Sitten kaikki loppui. Neuvostoliiton valtion omistus valui roistojen
käsiin. Vapaa kapitalismi oli sitä, että kaikki yritti rikastua vaikka millä.
Puolasta rahdattiin hammastahnaa ja myytiin Ladan takakontista. Monelle Neuvostoliiton loppu oli kaiken loppu.
Aate meni, vapaus tuli. Vapaus valita 300 makkaralajista. Vapaus valita
tuhansien erilaisten hammasharjojen joukosta mieleinen.
Kirja hahmottaa venäläistä juoppoutta, juoppohulluutta. Vanhat mummot
olivat neuvostoajan ja ovat venäläisajan ikiaikaisia Atlaksia. Heidän varassaan
lepää taiga, Ural, Sipirja. Neuvostoliiton romahdettua moni emigroitui
ulkomaille. Tarvittiin ilmaista työvoimaa, jota saatiin Tsetseniasta,
Uzbekistanista, Tadsikistanista. Heille maksettiin paskaa palkkaa tai ei
ollenkaan. Metroissa räjähteli Kaukasuksen terroristien pommeja. Kaikkia ei-
venäläisiä vihattiin. Sitten tuli Putin, ja tsaarin aikaiset hyveet arvot
nostettiin jalustalle. Ortodoksinen uskonto alkoi taas kiinnostaa eliittiä,
vallan pitäjiä.
Vahva suositus kesäkirjaksi. Auttaa ymmärtämään
venäläisyyttä, Venäjää, kulttuurieroja ja mitä on joutua aatteen vietäväksi,
elättämäksi ja jopa tuhoamaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti