Siirry pääsisältöön

Neuvostoihmisen loppu


Neuvostoihmisen loppu- kun nykyhetkestä tuli second handia. Mahtava kirja. Svetlana Aleksijevits on kartoittanut venäläisiltä ihmisiltä, miltä tuntui olla neuvostoihminen Neuvostoliitossa? Miltä tuntui Neuvostoliiton romahdus ja kuolema 1991? Kirja on dokumentaarinen. Kirjailija haastattelee lukuisia ihmisiä.
  Neuvostoliitto kaikessa hyvyydessään, pahuudessaan ja surkeudessaan. Vodkaa ja satumaisen ihanaa limppua oli runsaasti. Kirjallisuutta oli. Kaikki luki Tolstoita, Dostojevskiä, Puskinia, Gogolia, filosofian klassikoita. Koulutus oli ilmaista. Työttömyys oli nolla. Appelsiinia syötiin vain uutena vuotena. Makaronia oli. Ja suunnaton vankileirien saaristo, jossa neuvostoihmisestä koulittiin nälällä, raadannalla, väkivallalla ja kaiken puutteella vielä parempia neuvostoihmisiä. Ihmiset asuivat kommunalkoissa, joissa oli yhteiset keittiöt. Siellä juotiin ja kuiskuteltiin. KGB:n ilmiantajia oli kaikkialla, jopa perheen sisällä. Kaupoissa jonotettiin, vaikka ei aina edes tiedetty, mitä jonotettiin. Voiton päivää juhlittiin juhlavin menoin. Sitten kaikki loppui. Neuvostoliiton valtion omistus valui roistojen käsiin. Vapaa kapitalismi oli sitä, että kaikki yritti rikastua vaikka millä. Puolasta rahdattiin hammastahnaa ja myytiin Ladan takakontista.  Monelle Neuvostoliiton loppu oli kaiken loppu. Aate meni, vapaus tuli. Vapaus valita 300 makkaralajista. Vapaus valita tuhansien erilaisten hammasharjojen joukosta mieleinen.
  Kirja hahmottaa venäläistä juoppoutta, juoppohulluutta. Vanhat mummot olivat neuvostoajan ja ovat venäläisajan ikiaikaisia Atlaksia. Heidän varassaan lepää taiga, Ural, Sipirja. Neuvostoliiton romahdettua moni emigroitui ulkomaille. Tarvittiin ilmaista työvoimaa, jota saatiin Tsetseniasta, Uzbekistanista, Tadsikistanista. Heille maksettiin paskaa palkkaa tai ei ollenkaan. Metroissa räjähteli Kaukasuksen terroristien pommeja. Kaikkia ei- venäläisiä vihattiin. Sitten tuli Putin, ja tsaarin aikaiset hyveet arvot nostettiin jalustalle. Ortodoksinen uskonto alkoi taas kiinnostaa eliittiä, vallan pitäjiä.
    Vahva suositus kesäkirjaksi. Auttaa ymmärtämään venäläisyyttä, Venäjää, kulttuurieroja ja mitä on joutua aatteen vietäväksi, elättämäksi ja jopa tuhoamaksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee