Siirry pääsisältöön

Sappi, totuus, sielua nakertava tupajumi


Olen sapekas. Sappi virtaa minussa verta sakeampana. Siksi haistan totuuden, tunnistan huijauksen ja lauon sapekkuuksia kuin lintujen metsästäjä Papageno. Ja olen saita, pihi ja rahan ahne. Ja nyt vastaan kysymykseen, miksi opettajankoulutukseen pyrkivien määrä on puolittunut ja suuntaus tulee jatkumaan vielä kauan. Kyse ei ole siitä, että kentältä kuuluu, että työ on raskasta johtuen inkluusiosta ja käytöshäiriöistä ja kännykän räpläämisen kieltämisestä. Että kentältä kuuluu suuttumista siitä johtuen, että on se digitalisaatio ja kaikki se oheinen. EI. Ne eivät ole syitä määrän romahtamiseen. Syy on palkkaus. Opiskelemaan pyrkivät ovat fiksuja. Koulutus kestää yliopistossa, johon on ollut vaikea päästä, nopeimmilla ja tunnollisimmilla tytöillä neljä vuotta, laiskoilla ja alkoholin saloihin tutustuvilla pojilla kuusi vuotta. Palkaksi saa lähtöpalkan, joka ylittää 2500 euron lähtöpalkan vain vaivoin. Rimaa hipoen yli ja rima vatkaa. 20 vuoden uran jälkeen loppuelämän palkka on 3500 € tai vähän alle. Eläkkeen suuruus tulee 40 työvuoden jälkeen olemaan 1500 euroa. Siinä vastaus. Nykyään opiskelija osaa jo ynnätä ja suunnitella elämäänsä. Minä en osannut. Kärsin. Ja niin moni muu. Toinen selitys on se, että kutsumus ja uskonnollinen vakaumus eivät enää riitä. Nykyään uskonnollisen vakaumuksenkin omaava ajattelee perhettään ja haluaa viedä perheen katsomaan keskiyön aurinkoa jäämeren rannalle tai syömään paellaa Mallorcalle kerran vuodessa. Nykyopettajakin lukee Mondoa ja muita matka- ja elämäntapalehtiä ja polkee kuntopyörää tavallisen kansan joukossa. Opettajakin haluaa juoda Fresitaa Suomipop-festivaalilla ja huutaa ”korkkarit kattoon” ja olla sielun sisarta ystävien kanssa kietaisuhuivi kaulassa. Opettajakin haluaa ostaa Skoda Octavian ja käydä Kroatiassa, jossa on halpaa, puhumattakaan Albaniasta, jossa mikään ei maksa mitään ja se on opettajankin mielestä riemastuttava asia, että turistit eivät ole vielä löytäneet köyhää Albaniaa.  Abit ovat läksynsä lukeneet. Nostakaa palkkoja. Tottakai työolosuhteiden inhimillistäminen jatkuvan huonontamisen sijastakin parantaisi tilannetta, mutta ei ratkaise. Mikä minua sappimestaria ja valkosipulin rakastajaa eniten lämmittäisi, kun työn alkaminen lähestyy? Olen tilannut 260 000 kappaletta ”Eniten vituttaa kaikki”- printtipaitaa, jotka lähetän teille heinäkuun aikana ja haastan teidät pukeutumaan kyseiseen printtiin ensimmäisenä työpäivänä.  Minulle onneksi onni on sitä, että vituttaa. Se aamu, kun herään ja huomaan, että vitutus on poissa, on merkki siitä, että olen Tuonelan lautturin tukkilautalla matkalla Manalaan eli Bottalle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee