Siirry pääsisältöön

P2-testi, voitko menestyä opettajana

"Puolustusvoimat uusii varusmiesten testausta" (HS 9.5.2020) otsikoi päivän Hesari. P1-testi testaa kognitiivisia kykyjä, P2-testi kartoittaa johtajaominaisuuksia ja paineensietokykyä. P2-testiä on eri ikäluokat naureskelleet, kun siinä on ollut väittämiä epäillystä hulluudesta, homoudesta, vainoharhaisuudesta ja muista psykoottisuuden ilmentymistä. Armeijaan ei haluttu homoja, masentuneita, älykääpiöitä ja kaikkia jollakin tavalla vajaita yksilöitä. Testillä tähdättiin siihen, että löydetään auliisti käskyjä tottelevia solttupoikia ja hermorakenteiltaan hyviä käskijöitä käskemään solttupoikia epämiellyttäviin solttuhommiin. P2-testi herätti hilpeyttä, kun siinä kysyttiin mm. "Tuntuuko sinusta siltä, että sinua tarkkaillaan?" tai " Menetkö aivan lukkoon, kun sun nimesi mainitaan?" ja ikiaikainen klassikkotestiväite " Haluatko olla kukkakauppias?". Seminaarimäen Mieslaulajat eli Semmarit ovat tehneet P2-testin kysymyksistä hienon  laulun, jonka suosittelen käydä kuuntelemassa vaikka juutuubissa. 
  P2-testiä on nyt uusittu. Kukkakauppias-kysymys on korvattu " Haluatko olla luokanopettaja?" Myöntävä vastaus katsotaan hyväksi  asiaksi, koska se on merkki pohjattomasta uhrautumisalttiudesta ja kyvystä venyttää itsensä äärimmäisyyksiin sekä kasarmi- että kenttäolosuhteissa. Tein itselleni testin P2-testillä arvioitavista ominaisuuksista. Näin minulla menee.
- Resilienssi eli paineensietokyky. Olematon. En kestä painetta. En kestä, että eteeni kasataan arkielämän, työelämän, seksielämän haasteita, edes pieniä kiviä, edes virtsakiviä. Hammaskivikin vie yöunet, A.Kivi elämän ilon, Karri Kivi uskon Ässien kiekkomenestykseen.
- Päätöksentekonopeus. Olematon. Minulla kesti 20 vuotta tajuta, että tässä yhteiskunnassa taloudellisen onnen voi saavuttaa osakesijoittajat. Tein ensimmäisen sijoituksen. Sijoitin itseeni. Ostin pullon Jaloviinaa, jalotisleessä kun arvo säilyy iltaan asti, ehkä.
Seurallisuus. En kaipaa seuraa, seuroja, seuraelämää, urheiluseuroja, salaseuroja, mieskuoroja, saunaseuroja. Perhettänikin pakenen. Luokkaani juoksen pakoon, etteivät saisi kiinni. En kaipaa edes itseni seuraa. Se on seuroista paskin ja synkin, vaikka Maaret Kallio ja Tastula ja Hellsten ja kaikki muistuttaisivat, että jos ei omassa seurassaan viihdy on synkkä ja kalpea aavistus ihmisen ideasta. 
- Jämäkkyys.  Sanon monta kertaa vuodessa "Ihan oikeesti" tai " Hei, ihan oikeesti" tai "Oikeesti hei, ihan totta". Lataan kahvinkeittimen tymäkästi, jämäkkyyttä. Alaselkäni on jäykän jämäkkä. Etupuolen suvunjatkamispalikka on jämäkkää laatua. 
- Järjestelmällisyys. Vuodesta toiseen minulle sanotaan Kehityskeskustelussa, missä ei koskaan keskustella palkasta ( koska opetustyö nyt vain on sellaista), että et ole järjestelmällinen. Luokkasi lasten vaatenaulakko on ihan hujan hajan. Sakset eivät ole saksitelineessä koskaan. Ja käsipapereita viskotaan kartonkipaperikoriin ja mitäs vielä..
- Pitkäjänteisyys. Lyhyt.
- Motivaatio. Olematon.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee