Siirry pääsisältöön

Kesäkuun open pommin varmat eli mun suosikit

Kuukausi on vaihtunut ja esittelen nyt sulle mun kuukauden, kesäkuun suosikit ja valinnat, joissa mä suosin perusvarmoja valintoja, koska kesällä ei ole varaa samanlaisiin pettymyksiin kuin elo-toukokuussa. Eli varman päälle olen pelannut valintojeni suhteen, sellanen varmanpäällepelaaja kun olen, sen kertonee tietty jo  ammatti ja kevyt palkkapussi, jonka kantamiseen ei tarvita kottikärryjä, mutta hiellä minun pitää eläkkeelle pääsemän.
Kossupullo. Kossun kanssa kesä sujuu ihan kivasti. Sekaan Russiania, Vichyä tai lämpimänä ja raakana. Ei kiusaa hyttynen, eikä viestintäkonsulttiyhtiö Tekirin yli 45 000 euron korvaus Kulmunin retoriikan sparrauksesta. Ei muistu mieleen OPS, etä-ja lähiopetus eikä kevätkahvitus ja ne amppelikukat.
Kantele. Tänä kesänä harjoittelen soittamaan viisikielisellä kantelella Paranoidin ja Holy diverin. 
Kuohuviini. Kuoharin kanssa kesä sujuu ihan kivasti. Kristalli kilahtelee ja mielessä vilahtelee vilahduksina mennyt lukuvuosi kaikkine pettymyksineen ja vitutuksineen. Keventää mieltä ja ruokavaliota. Pomminvarma valinta.
Nenäsuihke. Kesä ilman Nasolinia on kuin Volvo ilman gasolinia. Nokka tukossa kesästä ei tu mittää. 
Metsästys ja kalastus. Kesäkuun numero antaa vinkkejä opettajille, kuinka voi saunan lauteilta ampua puhallusputkella lyijykynän pätkiä, jonka voi askarrella ontosta muovihenkarista, sorsia takalistoon. Lisäksi mukana vinkki, miten taulusienellä voi pyyhkiä hauen suomuilta liian liman tahraamatta käsiä. 
Jägermeister. Kurkkukipuun, loma-ahdistukseen ja muuten vain hyvä piilopullo.
Gin. Kiva juoma, piristää kun oikein tiristää. Tonicin kanssa hyvä ja halpa vaihtoehto kesäkeitolle.
Aleksis Kiven tuotanto. Kauneinta suomen kieltä hämäläismurteen pohjalle kirjoitettuna. Sydän sulaa kuin voi uuden perunan päälle. Kivi on hard as a stone!
Kari Hotakainen. Tavallisen Markun elämän kuvaaja, ❤️.

Kuvaan ei mahtunut kortsut, taaskaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee