Oppe nyt wanha ia noori, joilla ombi Sydhen toori, kirjoittaa Mikael Agricola ABC-kiriansa alkusivulla.
Tänään on Acricolan päivä, 9.4, ja luokkahuoneissa kansankynttilät esittävät tänään tuon maagisen kysymyksen: - Kuka tietää tai kuka ihmeessä oli tuo Agricola, jonka kunniaksi lippu hulmuaa saloissa läpi maan. Niin pitääkin. Se on aivan oikein. Vapaa päivää Acricolasta ei saa, kuten ei Cantista saati Sibeliuksestakaan. Vapaapäivän antaa vain kirkkopyhä eli sille vaaditaan Jeesuksen lunastus.
Opettaja-lehdestä vuodelta 1549 löytyi seuraava kirjoitus koulutuksen sen aikaisesta tilasta.
Parccuva kakaralaum ällödääp magistermiästäp Velcua oppekundasa
Oppelad owa kangistune aiva mahdotomax. Eiväd pysdy tai ossa middä. Puhuvad midä sattuwa. Manawad sialuvihollisd Luciferust arkigiäles koulupihal. Opedajaparcaitte korwad särkkyväd, ku jouduwad kiroilu ja manamisd kuunttelemma korwad punasin. Eig tä lopu lainkka? Kirastuled kerubid pidäis tuleman ja poldda suuontelod tuggo moisild kakaroild. Virsiniggari ja pappismiäs Hemminki Maskulaine kirjodi hywäst maalisquun Opettaja-lehden numero täst samasesd asiasd. Qui kaua tämmöd Sodoma ja Gomora piddä maisterimiähed sieddä?
Vuosisadatkaan eivät ole muuttaneet kasvatuskentän peruskysymystä: Miten saada ilkikuriset pojankoltiaiset asettumaan aloilleen ja haluamaan tylsää ja kunniallista elämää itselleen? Miten saada lapset ABC:n parkkipaikoilta, hampurilaismyymälöistä, leikkipaikoista ABC-kirjan pariin?
Kommentit
Lähetä kommentti