Sain kuulla viime viikolla kahden tutun luokanopettajan loppuunpalamisesta. Tarinat olivat erilaiset. Miesluokanopettaja 1. koki syyslukukauden lopulla uskomatonta voimantunnetta. Vaimo peilasi hänelle, että oletpa sinä erinomaisen hyvällä tuulella. Ennen joulua tuli noutaja, romahdus, ymmärrys, että maanisuus oli tarttunut takinliepeestä ja sitten ryminällä alas rinteeseen----> uupumus, pitkä sairasloma.
Miesluokanopettaja 2. poti joululomalla tympeää puistatusta, unihäiriöitä, lepo jäi torsoksi. Loman jälkeen viikko koulua ja nyt sairaslomalla ainakin hiihtolomaan, ehkä pidempään. Syynä täydellinen tympääntyminen korona-aikaan, kolmiportaiseen tukeen ja koulun uudisrakennushankkeeseen. Työuraa takana 30 vuotta. Mittari tuli vain täyteen. Tuli tunne, ettei jaksa enää taistella, ei jaksa pukeutua ja tsempata itseään enää jaksamaan arjen penseyttä.
Tuttua minullekin. Unihäiriöt. Aamulla hoitamaan arjen askareita. Työroolin sovittaminen, päälleliimaaminen ja sitten sorvin ääreen, opettamaan, kuuntelemaan, kirjaamaan asiakirjoja. Ymmärrän, että mittari voi tulla minullekin täyteen. Ettei vain yksinkertaisesti enää huvita. Miksi jaksaa lomasta lomaan, ja taas palata tympeyteen. Itselleni työroolin pukeminen vie voimia. Opettajat voidaan jakaa kahteen tyyppiin: Niihin, jotka näyttelevät niin perkeleesti opettajaa, etteivät edes tiedosta näyttelevänsä opettajaa ja sitten minun kaltaisiin, jotka näyttelevät virallista opettajaa kollegoilleen ja instituutiolle nimeltä koulu sen tiedostaen ja siten kokien tympeää vieraantuneisuuden tunnetta. Ensimmäinen tyyppi selviää paremmin, jälkimmäinen joutuu elämään jonkinlaisen valeopettajuuden tunteen kanssa ja sellaisesta roolista vapautuminen vaatiikin jo sitten bakkanaaleja ja viinaa tai muuta helvetillistä vastapainoa, ettei nuppi leviä.
Toivottavasti opettajankoulutuksessa keskustellaan jaksamisesta, uupumisesta ja siitä, mikä työelämässä odottaa. Pahimmillaan elämästä tulee huonounista feikkielämää lomia odotellevana kehäraakkina. Vielä viikko, TJ5 hiihtolomaan.
Kommentit
Lähetä kommentti