Viimeinen arviointikeskustelu tänään. Ensimmäinen oli marraskuussa. Kolme kuukautta. On sovittu aikoja. On peruttu. On unohdeltu keskusteluaikoja, milloin vanhemmat, luokanopettaja ei koskaan. Aina olen avannut säntillisesti Teams-linjan. Huhuillut, missä olet? Onko siellä kukaan, kettään, missään? Avaatko mikrofonin? Ai, ei ole? Ai, ajat autoa samaan aikaan? Ai, pitikö lapsen olla mukana keskustelussa? No, ok, voidaaks tää käydä, vaikka vesijuoksen samalla ja lapsi ei ole mukana, kun se on Pertulla Pertunmaalla, kun on isäviikko ja minulla on vastuualueena, olen erikoistunut äitiviikkoihin, koska olen Pirkko ja asun Pirkkolassa.. Avaatko kameran, että näen teidät? Ai, ette saa auki. Ai, ette osaa. No, painakaas sitä nappulaa. Ok, no eiköhän me sitten aloteta arviointikeskustelu, vaikka olet altaassa, lapsi isällä, et saa auki kameraa, etkä mikrofonia ja nyökkää vaikka uimavalvojalle, niin tiedän, että olet interaktiivinen edes jonkun kanssa.
Tällasta paskaa näytelmää olen painanut menemään taas yli 30 perheen kanssa. Olen jakanut näyttöä, on tsekattu Wilma-merkinnät, koenumerot, lasta opettavien eri opettajien kuulumiset koulumenestyksestä. On kuulkaa ollut turhauttavaa ja raskasta. Ei tämä arviointi aina ole tällasta helvetin kaoottista sirkusta ollut. Kun aloitin luokanopettana, annettiin kaksi todistusta vuodessa, toinen jouluna, toinen kesäloman alkaessa. Arviontikeskustelu pitää poistaa. Miksi? Pienennetään työn aiheuttamaa uupumusta. Jollakin opettajalla on oppilaita alle 15, kun taas toisella on 30. Sama palkka. Jokin pieni muutaman kympin TVA-lisä annetaan ehkä palkkioksi. Sitten siihen tämä saatanan pelletuki, kolmiportainen tuki, oikea kolmipyörä. Syyslomaan mennessä kirjoitellaan tehostetun tuen paperit, pidetään neuvottelut, miten erityistä tukea suunnitellaan annettavaksi ja miten kaikki arvioidaan. Tämä on aivan helvetin uuvuttavaa!! Palaveria palaverin perään. Sitten näyttelet siinä lakisääteistä koollekutsujaa. KOOLLEKUTSUJA. Kaija Koolle kutsuja! Olet koollekutsuja. Lisäksi olet myös lakisääteinen muistionlaatija. Kun kerrat kutsut koolle, saat myös kirjata. Mitä kirjata? Päätökset. Sopimukset. Aina sovitaan seuraava kokoontumiskerta. Ja muistutetaan, kuka on koollekutsuja! Minä se olen. Olen luokanopettaja, kokoon kutsuja, kipujen mies ja muistion laatija.
Ex-luokanopettaja Herman Keränen puhui tänään Hesarissa ( 8.2.2022) helvetin hyvin opettajan työstä. Hän vaihtoi luokanopettajan työn ratikkakuskin työhön. Lainaan suoraan Hesarin juttua:
Tuntui siltä, että töitä keksittiin. Oli kuin opettajakunnassa olisi ollut tarve todistella jollekulle, että töitä on hirveän paljon. Oikeiden töiden eli opettamisen rinnalle tuli Keräsen mielestä työnteon teeskentely.
Allekirjoitan. Opettajat alkavat näyttelemään opettajaa toisilleen. Tottakai ammattiroolia pitää osata näytellä. Mutta, siitä tulee helposti normi. Kun koko ajan työkaveri näyttelee opettajaa, en minä ainakaan jaksa sellasta naamaa, sellasta roolia pitkään kuunnella ja sietää. Koollekutsujan ja muistionlaatijan rooli ovat todella puistattavia, puukenkärooleja.
Jyväskylän yliopiston OKL:n johtajan Sirpa Eskelä- Haapasen mielestä pitäisi siirtyä kokonaistyöaikaan, pois vanhasta palkanmaksun perusteesta, että palkka maksetaan pidettyjen tuntien mukaan. Silloin olisi enemmän aikaa yhteissuunnitteluun ja moniammatillisiin tapaamisiin eli koollekutsuja-, muistionlaadinta- ja aikataulujensopimisleikkeihin. Silloin olisi aikaa rauhassa konsultoida erityisammattilaisia. Konsultoida. Haluan opettaa. En halua perkele konsultoida. Konsultti konsultoi. Ja konsultit nostavat konsultin palkan.
Joopa joo. Yhteissuunnittelu ja moniammatilliset palaverit ovat ehdottomasti kaikkein uuvuttavimpia. Aivan kauheeta. Palkanmaksumallissa ei ole mitään vikaa, palkka maksetaan pidetyistä tunneista. Sitä paitsi kokonaistyöaika tekisi opettajista työnantajan reserviä, joilla voidaan teettää kaikenlaisia pöhköjä projekteja, vihreitä lippuja, kierrätyshankkeita, me ollaan roskaton/ vessaton / rahaton koulu-kampanjoita. Hyi saatana! Jos olisi kokonaistyöaika, opettajat voisivat pitää kerhoja koulun jälkeen! Liikuttaa kansaa!
Pois arviointikeskustelut! Se lisää jaksamista todella paljon! Pois kolmiportainen tuki! Erityisopettajat vastaavat erityslapsista! Ehdotan tutkimusta: Paljonko arviointikeskustelun muuttaminen paperiseksi lukukausiarvioinniksi lisää jaksamista ja poistaa uupumista. Tehkää joku nyt sellanen tutkimus. Kyllä pitäisi olla valmiutta radikaalisti kääntää rattia ja kurssia, jos opettajien uupumus on huomattavasti viime vuosien aikana lisääntynyt.
Kommentit
Lähetä kommentti