Ihanaa, asun Suomessa. Saan kirjoittaa: Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Minun ei tarvitse piilottaa viestiäni. Venäjällä toimii kuulemma enää yksi sanomalehti, media, joka edustaa ns. oppositiohenkeä. Novaja gazeta, uusi lehti, yrittää kertoa tosiasioita, pravdoja lukijoilleen. Valitettavasti he eivät voi kirjoittaa suoraan. Asiat pitää piilottaa. Muutama nosto Hesarin jutusta (HS 12.3.2022).
- Ei saa käyttää sanaa sota. Lehti ei halua käyttää sanaa Venäjän armeijan erikoisoperaatio. Lehti puhuu sodasta käyttäen ilmaisua " se, mistä ei saa puhua". Fantastista! Harry Potter- romaanisarjassa pahuuden ruhtinasta lordi Voldemortin nimeä ei saa mainita. Puhutaan henkilöstä " hän, jonka nimeä ei pidä mainita".
- Novaja gazetan torstain numerossa oli etusivulla kuva balettitanssijattarista, pienistä joutsenista, jotka tanssivat joutsenlampea. Takana on tulimyrsky. Venäjällä on kriittinen, oppositiohenkinen lehdistö käyttänyt joutsenlampi-kuvaa historian saatossa useaan kertaan. Sillä on kansalaisille viesti: kaikkea ei nyt lehdessä kerrota, TÄRKEIN JÄÄ KERTOMATTA.
Novaja gazetan toimintaa yritetään tietysti koko ajan kampittaa. Totalitaristinen hallinto ei tietenkään voi hyväksyä kuin yhden totuuden, oman totuuden.
Juha Suoranta on kirjoittanut kirjan "Radikaali kasvatus". Siinä hän pohtii, kuka yhteiskunnassa saa kasvattaa? Kenellä on valta kasvattaa? Millaisia poliittisia viestejä kasvatukseen sisältyy? Lainaan suoraan kirjan alusta esimerkkiä, kuinka sanoma pitää osata Novaja gazetan, Harry Potter-romaanien tavoin piilottaa taiteen keinoin, jotta totalitaristinen hallinto ei kykene riistämään rakkauden ja vapauden moniäänisyyttä ihmisiltä. Toivo, toivo säilyy.
" Eräässä urugualaiskirjailija Eduardo Galeanon tositarinassa sotilasjuntta vangitsee erään opettajan, Didaskó Pérezin, koska tällä on poliittisia mielipiteitä. Perezin tytär Milay käy tapaamassa isäänsä vankilassa, jossa on kiellettyä puhua, tervehtiä, kävellä kovaa, viheltää, hymyillä tai laulaa ilman lupaa. Piirustukset raskaana olevista naisista, pariskunnista, perhosista, tähdistä ja linnuista ovat myös kiellettyjä. Kerran Milay tuo isälleen kuvan, jossa on lintuja. Sen vartijat repivät. Seuraavalla kerralla Milaylla on piirros, jossa on puita, sillä ne eivät ole kiellettyjä. Isä ihailee kuvaa ja kysyy, mitä puissa näkyvät pienet värikkäät ympyrät ovat? Ovatko ne appelsiineja? Mitä hedelmiä ne ovat? Pikkutyttö vaientaa hänet, ja kuiskaa: " Hölmö. Etkö näe, että ne ovat silmiä? Ne ovat lintuja, jotka ovat piilossa, toin ne sinulle salaa tänne." ( Eduard Galeano (1997). Tulen muistot III. Tuulen vuosisata. Suom. Anu Partanen.)
Tällaista kuvaamataitoa haluaisin opettaa: Piilomerkityksen käyttö kuvataiteellisessa viestinnässä. Linnun silmiä! Hirmuhallitsijoiden perssilmiä. Tänään me opettelemme piilottamaan viestejä, jos vaikka rakkaasi vangitaan ja haluat kertoa, että rakastat. Tänään opettelemme puhumaan asioista kiertoteitse, jos esim. kohtaatte joskus opettajan, joka on autoritäärinen ja tampio. Tärkeä taito, intellektuaalinen hyve ja ihmisen aivoille sopivaa toimintaa. Tänään harjoittelemme hyvyyttä ja rakkautta propagandan aseena sodassa tyhmyyttä, ruumiita ja pimeyttä vastaan.
Jos Marinski- teatteri tai Boslshoi-teatteri haluaa paeta maasta, voiko Suomi majoittaa heidät ja tarjota esiintymislavan? Jos kieltävät Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän, Jevgeni Oneginin, Patarouvan, Tsaikovskin Pateettisen sinfonian, Borodinin kvartetot, Hatsaturjanit, Prokofjevit, Shostakovittz.. Voisiko Suomi ottaa heidät vastaan? Opettamaan piilomerkityksiä totaitarismissa!
Kommentit
Lähetä kommentti