Luokanopettajan arki

Moniko opettajan työtä tekevä ajattelee olevansa palvelun tuottaja toimittaessaan luokanopettajan virkaa? Moniko ajattelee olevansa sisällön tuottaja? Vanhemmat ajattelevat, että opettajat ovat palveluammatissa, kuten myyjät. Väärin: Opettajat sosiaalistavat yhteiskuntaan. Vanhemmat ajattelevat, että poliisit ovat palvelun tuottajia? Väärin: Poliisit huolehtivat yhteiskunnan turvallisuudesta. Ihmiset ajattelevat, että sairaanhoitajat ovat hyvinvointialan asiantuntijoita ja ovat palveluammatissa. Väärin: Sairaanhoitajat hoitavat sairaita, antavat hoivaa. Tämä palvelualalla toimiminen tekee opettajasta myyjättären, jonka toiminnasta on lupa ja aiheellista tehdä reklamaatio. Opettajan pitää vastata sanoistaan, puheistaan ja teoistaan. Paskamylly, vanhempien whatsup-ryhmät ja kaikki inhimilliset parjaus- ja paskankaatomekanismit vihapuheen muodossa odottavat opettajaa joka nurkan takana. Kieli keskellä suuta saa olla ja miettiä jatkuvasti, miten sanottu asia vastaanotetaan kotona, ja tek

Jotain tapahtui minussa. Syvällä sisässäni. Minuun tuli särö ja se kasvoi halkeamaksi ja viimein repesi. Monta vuotta rakastin perjantai-iltaisin radio-ohjelmaa Puhelinlangat laulaa. Kaikki tapahtui vähitellen. Ohjelmaa juontaa empaattinen mies ja nainen. He eläytyvät soittajien henkilöhahmoihin ja tarinoihin. He nauravat ja ovat hyväntuulisia. Naisen hyväntuulinen nauru alkoi sattua. Sitten tuli oivallus: Puhelinlankoihin soittavat itseensä koteloituneet onnenpotkuihmiset. Ihmiset ovat mökillä, matkalla mökille, lämmittämässä saunojaan, saunomassa saunojaan, viinipullo on jo auki ja kana hautuu uunissa ja riisipedissä on smetanaa ja äyriäisiä.    Olen kateellinen. Miksi ohjelmaan eivät soita Pekkasauri-ihmiset? En kuuntele enää ohjelmaa. En pidä kuulemastani. Olen alkanut vierastaa suomalaista mökkikansaa. Lopun alkua siis. 

Niin se alkoi. Mitähän uusi vuosi tuo? Miten OAJ suhtautuu KiKyyn? Hassua, mutta olen täysin alistunut ja valmis luovuttamaan lomarahoistani uudestaan vaikka 50 % seuraavan kymmenen vuoden aikana, jotta saadaan talous nousuun. Suhtaudun työajan lisäämiseen toiveikkaasti. Toivottavasti inkluusio viedään entistä pidemmälle ja syvemmälle. Minusta sekin on hyvä signaali, että minimitunneilla saadaan taas tehdä työtä. Ja varaa on tilata kynä ja kumi / lapsi keväällä. Ihanaa on sekin, että kolossaaliset yhtenäiskoulut jatkavat nousuaan, niin saadaan maaseutu tyhjennettyä. Maaseutu = menoerä. Betonikoulu, kerrostalo, keskivartalolihava lapsuus = Riittävän onnellinen lapsuus. Tulevaisuus = Räntäsade, sepelvaltimotautinen lapsi ja älylaite. Suomessa on paljon hyviä signaaleja paremmasta. Sulje silmät ja nauti lumettomasta talvesta. Talven tunteen saa, kun vetää vitalista poskipäihin ja menee puoleksi tunniksi pakastimeen. Talvesta kaivataan vain tunnetta.

Tuntui hassulta, ylevältä. Kaksi pitkäpartaista, tatuoitua, hevisoittajan näköistä, kukkakaalin viljelijää teititteli minua eilen. Emme tunteneet entuudestaan. Teitittely takaisin. Ei kunnioituksen osoittamisen takia, ei ei. Ihmisen on hyvä kikkailla kielellä, pelata roolipelejä, esittää erilaisia rooleja. Sen vuoksi. Se tekee hyvää aivoille. Teitittely takaisin.   Uusi vuosi, teinkö lupauksia? Tipattomaan tammikuuhun suhtaudun varovaisesti harkiten. Ehkä. Pätkäpaaston aloitin, suoritin ja se on ohi nyt. Suosittelevat pätkäpaastoa. Aion ottaa sen säännölliseksi keholliseksi mielen virkistykseksi. Tuntui pahalta. Palelin. Aloin lukea ruokakirjoja.    Toinen lupaus, aikomus ensi vuodeksi, on yrittää opiskella venäjää omin päin kotona erilaisilla, ilmaisilla nettisovelluksilla. Miksi? Jari Tervon Koivisto-dokumentissa Manun kerrottiin itse opiskelleen venäjän. Miksen minäkin? Tai sinäkin?

Tänä herran vuonna, herran jouluna, minä, maisteristason mies Jumalan armosta, en jumalan erityisestä toiveesta (uskoisin näin), toimin samalla tavalla kuin olen jo 25 vuotta toiminut: katselin ihmisten joulua karvanaamarin takaa. Hassua, että joudun tasapainottamaan tulojani joulupukkina. Opiskelijat hankkivat lisäansioita joulupukkina. Luokanopettajat hankkivat lisäansioita joulupukkina yli 50-vuotiaana. Loppua ei näy. Koin tottakai aattona orjamoraalin kaltaista kadotuksen tunnetta. Koin myös vierauden tunnetta, ulkopuolelle jäämisen tunnetta, ahdistuksen tunnetta eli kaikkia jouluun kuuluvia joulutunteita. Huijasin itseäni, että nyt kun muu kristikunta ylensyö, lihoaa, niin minä karvanaamarin takana laihdun. Pukki kuluttaa nestettä yhtä paljon kuin Juha-Pekka Latva WC-rallyn aikana Pattayalla.    Tänä jouluna sylissäni istui pikkulapsia, äitejä ja isiä. Hikoilin kuin sika ja minua, minun alemmustilaani, kuvattiin ja minulle ilkuttiin ja naurettiin. -Nyt voi pukki jo lähteä. - P

Sibeliuksen joulu alkoi kuulemma siitä, että Janne-isä istahti flyygelin ääreen jugend-tyylisessä olohuoneessa, jossa vihreistä kaakeleista muurattu takka hehkui ympärilleen A-Duuria ja säesti "Hanget korkeat nietokset" viiden tyttären laulaessa kirkkain lapsiäänin, Aino-frouvan nojatessa tyynenä keittiön oven karmiin ja se karmi kesti, jopa Jannen viftailu, kalliit konut, sigget ja pirssillä ajelemiset.   Minun aatonaattoajatus on materiaan, ei sibeliaaniseen henkeen sidottu. Olen pohjimmiltani numerologi ja maagi, en luokanopettaja. Numerologinen joulukaavani puhkesi kukkaan kuin amaryllis Saharan hiekkamyrskyssä. Jos löytäisin 1 €:n, ostaisin jouluarvan. Jos voittaisin 1000 €, ostaisin kotiini uuden pakastimen. Jos voittaisin 10000 €, teettäisin kotiini kylpyhuoneremontin. Jos voittaisin 100000 €, maksaisin asuntolainat pois.    Mistä kenenkin joulu alkaa? 

Vapa-ajattelijoiden joulukatiskasta tuli tänään Sammy Babitzin. Sammy Babitzin lauloi Suomen keskiolutta naukkailevan nuorison sydämiin laululla DAADA-DAADA. Alla kiiti autostrada ja Liimattalan kylän kohdalla Sammyn Alfa Romeo syöksyi sillalta alas ja Sammy kuoli. Saunaa siivotessani RadioSuomen Pekka Laineen ihmemaassa soitettiin Sammyn levyttämä joululaulu "Autoileva joulupukki". - Kohtalonko ivaa? mietti vapa-ajattelija Tolun tuoksuisessa kaupunkikylpyhuoneessa. 

Joulun kirjat. Grisham hemmetin hyvä. Leningrad cowboys hemmetin paska.

Niin vain kävi, että oppilaiden antamien lahjojen määrä romahti tänä jouluna: niheä suklaapaketti, pari korttia, ja joku hemmetin koristemöhkäle, joka jäi koulun sekajätteisiin. Juttelin monen opettajan kanssa ja monille oli käynyt samalla tavalla. Meinasin huutaa oppilaille, että KIITTÄMÄTTÖMÄT ja lausua huoneentaulua, että kiittämättömyys on rumaa. En huutanut. Näytin naamaa. Näin meidät mitataan. Näin mitataan, pitävätkö lapset ja heidän vanhempansa meistä opettajista. Vai johtuuko tämä nyt siitä, että OAJ:n opettajien palkitsemisen eettisen neuvoston vanhin yliaktuaari on mennyt vuotamaan medialle, että sopivin kiitos opettajille lukukauden ahkeroinnista on itse tehty kortti ja pitkät lomat. Pois Pandan suklaat, hajukynttilät ja riittäköön niille puolipäiväläisille tonttukortti ja se, että saa nauttia lasten vilpittömästä, spontaanista seurasta. Auts. Olen ahne ja pettynyt. Olen pikkumainen ja saan vielä siitä koston. Kynttilä palaa, punaviini maistuu ja en ajattele koulua kahtee

Kun jalkapallojoukkueessa on yksi muita taitavampi pelaaja, jonka ansiosta joukkue voittaa, sanotaan, että tämä taitoniekka kärrää joukkuetta. Kärrääminen tarkoittaa sitä, että muu joukkue istuu kottikärryissä ja taituri työntää, pelaa itse yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin koko muu joukkue yhdessä. Kärrätä, kärrääjä. Minä olen kärrääjä. Olen kärrännyt syyslukukauden joukkuetta, jonka tunne-elämä on herkästi räjähtävää, itsekeskeistä, vinoutunutta, masentunutta, saastunutta. Korvani ovat loppuun kuunneltu, silmäni loppuun nähty, sietokykyni loppuun siedätetty. Raumalaisittain ilmaistuna, alan olla " aiva reeras".  Haluan lunta maan päälle, lumi demppaa äänet, amputoi hälinän, saa aivokemiat lomalle ja mielen tasaisemmaksi. Mutta kärrään vielä huomisen joulupuuron, seurakunnan hartauden ja sitten puhallan trumpetilla pelin poikki.