Niin se alkoi. Mitähän uusi vuosi tuo? Miten OAJ suhtautuu KiKyyn? Hassua, mutta olen täysin alistunut ja valmis luovuttamaan lomarahoistani uudestaan vaikka 50 % seuraavan kymmenen vuoden aikana, jotta saadaan talous nousuun. Suhtaudun työajan lisäämiseen toiveikkaasti. Toivottavasti inkluusio viedään entistä pidemmälle ja syvemmälle. Minusta sekin on hyvä signaali, että minimitunneilla saadaan taas tehdä työtä. Ja varaa on tilata kynä ja kumi / lapsi keväällä. Ihanaa on sekin, että kolossaaliset yhtenäiskoulut jatkavat nousuaan, niin saadaan maaseutu tyhjennettyä. Maaseutu = menoerä. Betonikoulu, kerrostalo, keskivartalolihava lapsuus = Riittävän onnellinen lapsuus. Tulevaisuus = Räntäsade, sepelvaltimotautinen lapsi ja älylaite. Suomessa on paljon hyviä signaaleja paremmasta. Sulje silmät ja nauti lumettomasta talvesta. Talven tunteen saa, kun vetää vitalista poskipäihin ja menee puoleksi tunniksi pakastimeen. Talvesta kaivataan vain tunnetta.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti