Luokanopettajan arki

 ovat laatimaan teesejä ja ukaaseja työnantajalle. Viittaan tällä Petri Kääriäisen lausumiin uusimmassa Opettaja-lehdessä, jossa hän vannottaa, että OAJ on ajan hermolla, mitä tulee taisteluun puolustettaessa opettajien työolosuhteita, koko ajan työnantajan opettajille tyrkkäämistä tehtävistä..    En sitä epäilekään. Varmasti edunvalvonta tekee hyvää työtä. Mutta, miksi me emme allekirjoita kymmentuhatpäisin laumoin seuraavia adresseja: 1. Arviointikeskustelut on poistettava tai jos ne on pidettävä, niistä erilliskorvaus tai huojennus, kuten jossakin vaiheessa oli. 2. Inkluusio purettava, erityisluokat palautettava, luokanopettaja tekemään  luokanopettajalle kuuluvia tehtäviä. Jos luokanopettaja toteuttaa inkluusiota, erilliskorvaus hänen joutuessa tekemään erityisvaativaa opetustyötä ilman koulutusta.  Kun saisimme  eteenpäin kymmenien tuhansien tyytymättömien opettajien allekirjoittaman lausunnon, niin muuttaisiko se mitään? Tuskin. Mutta tulisi ehkä selväksi se asia, ettei haukkumat

 Se minun pitäisi sanoa sinulle, mutta en sano. En sano, kun tiedän, että tiedät sen. Mistä nyt kiikastaa?Rakkaani on kohdannut elämässään kerran aikaisemmin ystävyyden loppumisen siten, että ystäväksi kutsuttu vain otti ja muutti pois, hävisi hänen elämästään, näkyvistään, horisontin taakse. Ystävä vaihtoi kaupunkia, työpaikkaa, sukupuolta, aivan kaiken. Hänestä jäi jäljelle vain epätodellinen, valheen kaltainen uni: oliko ystävää edes olemassa? Oliko hän lihaa ja verta vai kuumehoure, hallusinaatio. Muistan, kuinka paljon se sattui rakkaaseeni. Niin suuri loukkaus. Nyt siitä on kulunut yli kymmenen vuotta. Varmaan kuollut koko pilvilinna.   Tämän syksyn aikana rakkaani läheinen ystävä, lapsuuden ystävä laittoi välit poikki. Väitti, että erottuaan miehestään, hän ei ole pystynyt kohtaamaan rakastani. Kokee olonsa epämiellyttäväksi. Mutta nyt se loukkaa myös minua. Olemme vieneet tätä ystävyyden poikkilaittajaa meille rakkaisiin paikkoihin. Mutta, mitä minä siitä ymmärrän? Mitä kauemmi

Kumpaan koulukuntaan sinä opettajana kuulut? Kun viet luokkasi museoon, annatko heidän katsoa museota rauhassa, antaa oman intuition johdattaa sinne, mikä eniten juuri sillä hetkellä kiinnostaa / innottaa? Näinhän aikuiset toimivat museossa. Vai annatko kognitiivisen parityön, paperinivaskan, joka on täynnä tiettyyn oppimis-tai opetussuunnitelman tavoitteeseen suunnattuja vaikeita pohdintatehtäviä ja käsitehirviöitä ja valvot, että he tekevät vain sitä, ei mitään muuta?   Intuitiopohjainen, vapaa oleminen saattaa tuntua sähläykseltä, se näyttää ja kuulostaa lapselta. Siksi sitä voi olla vaikea sietää. Hiljainen tekeminen, se on se juttu, mihin tulisi kasvaa. Hiljainen kulttuuri, hiljainen tekeminen.  En kuulu kumpaankaan. 

 Kannatan vitkuttelua. Kun tunti alkaa, aivan sama mikä, aloitan vitkuttelun. Rakennan aasinsiltoja mitä kummallisimpiin aiheisiin. Odotan innolla rohkeita keskustelun avauksia lapsilta, joita voisin jatkojalostaa. Puhumme Talebanista, liikenneturvallisuudesta, pöllölintujen oksennuspalloista, kummallisesta rehtorista, oudosta TN-opettajasta, isien kummallisista tavoista leikata parta. Miksi? Koska suurin osa Opsin asioista, joita pitäisi läpi juosta, kuravedessä kahlata, saa aikaan ainoastaan migreenin? Miksi? Koska ei ole tilaa vitkuttelulle! Vitkuttelu, keskusteleminen kaikesta välillä maan ja taivaan, on IHANAA!!!Ei se ole strukturoitua, ei. Mikä ihmisen maailmassa on strukturoitua? Verojen maksu, maataloustukiaiset, ajoneuvon katsastus, rokotusohjelma, vaalit. Kaikki muu on rönsyä, runtua, löysää, vapaata. Voi väittää, että lapsilauma on kauneimmillaan, kun se on strukturoitu sukkulaviestiin. Ei ole. Sukkulaviesti on aivotonta, rumaa, alkeisihmistä. Tänään muuten vitkutellaan. Vit

 Nyt en tarkoita nöyryyttämisellä sitä, että joudun palaamaan töihin, jonka työnkuva on epäselvä. Siinä ei ole mitään nöyryyttävää. Nöyryyttävää on toisen nöyryyttäminen, kiduttaminen, sanomatta jättäminen, arvoituksellisuus ja hierarkisoiva ystävien järjestely uhkaaviin ja pelottaviin sekä lohtua tuoviin ja turvallisiin.  Eräänä kuulaana lauantai-iltana kokoontui pieni juhlakansa lapsen rippijuhliin. Olimme kummivanhempia, minä ja puolisoni. Puolisoni on ollut lapsuudesta asti ystävä rippilapsen äidin kanssa. Heidän ystävyytensä on ollut arvoitus puolisolleni lapsesta asti, se kun on sellasta nykivää laatua. Välillä ystävyys on olemassa, välillä se katkeaa, sitten se taas syttyy ja taas sammuu. Puolisoni ei koskaan ole saanut asiaan selitystä. Hän on miettinyt, miksi ystävä haluaa nöyryyttää ja satuttaa? Miksi ystävä ei puhu, anna selitystä nykimiselle? Nyt ystävyys on ollut kuivatelakalla muutaman vuoden. Puolisoni kärsii. Hän ei ole saanut selitystä, miksi ystävä vuosien takaa tekee

 Kultainen aika oli, tuli ja meni. Edessä paluu. Paluu. Minne palaan? Sohjoiseen, poljettuun, koirien kusemaan kultaiseen liejuun. Napa pohjassa uin sinileväistä, paskaista Sisä-Suomen järven pohjaa. Olen rantaan ajautunut puolikuollut särki, jonka päähän pantu järki valmistautuu alistumaan järjestelmän rattaan pyöräksi. Käsi kirjoittaa Wilmaan viestejä, puolihaluton mieli yrittää paeta. Väsynyt särjen silmä selaa Mollin työpaikkailmoituksia. Pakopaikkoja ei ole, ei tule. Alistuminen muottiin ja ihmisvirkamiehen mauttomiin taitotasotaulukoihin on jäätävä tosiasia. Onneksi en ole hukkunut kesän aikana sangria-kannuun, viinisammioihin, oluttynnyreihin tai typeriin festivaalipaellapannuihin. Olen juossut itseni hikeen loman aikana useammin kuin koskaan. Näennäisesti olen valmis. Henkisesti olen kaukana suomalaisesta peruskoulusta, kauempana kuin koskaan. Lähemmäksi en pääse. Miten loma on jo ohi? Juuri se alkoi lupauksena paremmasta, lupauksena kauniimmasta elämästä. Nyt se on ohi. 

 Kunta, jossa työskentelen, on päättänyt maksaa kaikille kunnan työntekijöille lomarahan heinäkuun palkan yhteydessä. Se on kuulemma helpompaa, maksaa kaikilla kunnan työntekijöille lomaraha samaan aikaan. Helpottaa lomarahojen ajoa. Lomarahat maksetaan opettajille kuuden viikon lomailun jälkeen. Sitä ennen ei ole varaa lomalla tehdä mitään. Tai on. Opettajien pitää elää kunnassa sillä tavalla pitkällä aikajänteellä, että on oltava aina edellisen vuoden lomaraha säästössä koko vuoden, jos meinaa jotain ylimääräistä itselleen ja perheelleen saada. Tulevan heinäkuun lomaraha pitää laittaa säästöön ensi vuotta varten. Työlästä. Kun laittaa lomarahan vuodeksi budjetoituna ensi vuoden kesälomaa varten säästöön, voi kuluvan vuoden aikana tulla autoremontti tai muu yllättävä tekijä, joka pakottaa syömään kuormasta ja lomarahat ovat taas tuhlattu ja mitään ei olekaan käyttää kesälomalla. Kesäkuu pitää elääkin kuin arkea ikään ja olla tyytyväinen vain, ettei tarvitse tehdä työtä ja elää tavalli

Aloimme saada haukia. Lapseni ja minä aloitimme kalastuksen. Aluksi ongimme sillalta pieniä sinttejä. Sitten soudimme kaislikon reunaan. Ystäväni sanoi minulle lähikaislikosta, matalasta kaislikosta, että tuo on lupaavan näköinen paikka. Sinne me soudimme. Ankkuri laskettiin pohjaan. Ilta-aurinko laski metsän taakse. Heitimme virveliä kaislojen sekaan. Aluksi tuli lumpeita. Sitten jo tärppäsi. Ensimmäinen hauki vedettiin veneeseen. Iskin haukea kauhuissani, niin voimakkaasti, että vaappu hauen suussa meni rikki. Sieltä se vain tuli. Sitten jatkoimme. Toinen vonkale otti kiinni ja kunnolla ottikin. Vedettiin se veneeseen ja se olikin iso. En ollut koskaan laittanut kalasta mitään. Googletin hauen fileointi. Tylpällä veitsellä vedin mahan auki ja suolestin limaista petoa. Sitten ensimmäinen fileointi. Kaksi isoa hauen filettä lepäsi laiturilla. Paloittelin ja paistoin voissa ja jauhoissa. Hemmetin hyvää. Saunoimme ja söimme haukea sormiruokana. Tunsinosaavani jotain sellaista, mikä tässä

 Aamu, sänky on vieras, laulaa Hassisen kone. Sänky on vieras. Herätys komppaniassa tapahtuu 6.15. En herää vaipan vaihtoon, enkä auton, vaimon. Sisäinen kello puskee hereille. Kesäkuu, helle, hyttysiä ilma sakeana, nukuttava ikkuna kiinni, ei hyönteisverkkoa, velkakattoa lainalle. Opettajan lepo ei ala heti. Viimeinen viikko oli kakkukahvia, koskettavia jäähyväisiä, kevätjuhlia, puheita, luokan vaihtoja, kaikkea veren sokerit nostattavia ja ylisuuria tunteita. Laiminlyöty, liian vähän liikutettu keho voi huonosti. Arjen hallinta putosi 1917 vuoteen, jääkaappi on tyhjä, eikä saa aikaiseksi lähtemistä kauppaan. Haetaanko taas pitsat? Kolmas päivä pitsaa putkeen. Aamukahvin jälkeen onneksi voi heittää vielä pötkölleen ja köllötellä.   Hitaus on nyt avainsana. Hitaasti, armollisesti yritän palautella hermostoa, kehoa lataavaan lepoon. Onnea kaikille opettajille tässä tasaustyössä. Tehkää se hyvin. Sinä olet instrumentti, joka on saatava kesän aikana kuntoon. Siihen auttavat lepo, sauna, u

 Mielenterveyssivujen mukaan joka viides lapsi ja nuori kokee yksinäisyyttä. Sattuu tajuta, että oma lapsi on yksi heistä. Hän vain jää ulkopuolelle. Jättäytyy. Ei ymmärrä, miten ollaan, jutellaan. Sattuu tulla kotiin aikaisin opettajan työstä ja saman tien alan työstää lapsen yksinäisyyttä. Samalla työstän omaa yksinäisyyttäni. Miten järkyttävän yksin olinkaan nuoruuteni? Aivan kuilun pohjalla. Ja siinä kuilun reunalla muu maailma, kuvitteellinen onnellisten maailma eleli merkityksetöntä, yhteydellistä elämäänsä. Olla ja elää vailla yhteyttä toisiin ihmisiin. Niin minä elin. Elän osittain vieläkin. En opi varmastikaan koskaan.   Tänään sain tarpeekseni. Lapsi yksin. Tunne, että täällä olen ja kaikki muualla. Salaliittoteoria, yksinjättämisen teoria, uskomus, että kaikki muut, koko muu maailma bailaa ja minun lapseni on  täysin hylätty, yksin. Tartuin kynään, se oli aseeni. Julkaisuväylä what`s app. Lapsen luokan vanhempien listaan tiedustelu, mitä kaikki muut lapset vapaa-aikana tekev