Korkeatasoinen kaunokirjallisuus, klassinen musiikki ja kulttuuri vain hyväosaisten ja etuoikeutettujen etuoikeus? Ei. Ei herran jestas! Ainut asia missä demokratia täysin toteutui Neuvostoliitossa ja Suomi 100- maassamme on oikeus kietoutua "kovien", ikiaikaisten, korkeakulttuuristen lavasteiden sisään ja unohtaa säätyläisyys, köyhyys ja katkeruus. Veroparatiiseihin voi tallettaa roposensa. Bahamalle voi viedä perheensä. Tallinassa voi aterioida 5 ruokalajin illallisen. Mutta lukea lapsilleen iltasaduksi 7 veljestä, Taru sormusten herrasta, Don Quijote, Alastalon salissa! Könytä kuuntelemaan oopperaa piippuhyllyn halpapaikoille! Piipahtaa perjantaina ilmaiseksi museoissa! Kuunnella Yle 1:stä Korhosen Valkoista valoa, Lauantain toivottuja, Hartaita säveliä, Faunin iltapäivää, Klassista kahteen!! Vahingossa vilkaista kulttuurin rappiota TV:stä. Säikähtäneenä sammuttaa JVG:n ja muiden alkeellisten pilipalihurmostaiteilijoiden esitys HETI alkuunsa. Ihminen, ainakin minä tarvitsen dionyysisen viettipaskan vastapainoksi luostarin puutarhan apollonista harmoniaa, mietittyjä sävelkulkuja askelmerkeikseni löytääkseni itsestäni edes hiukkasen ikiaikaista ihmistä ja perinteen jatkajaa. Tyhjästä emme tule. Juuriamme emme saisi hyljätä. Siksi demokratia meillä toteutuu. Demokratia ei ole pelkästään palkanmaksun oikeudenmukaisuutta, onneksi.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti