Opetusvirasto lähestyi opettajia sillä, että itsenäisyyspäivän sankarihaudoilta puuttuu vielä kunniavartiolaisia. Olisiko miesepettajissa halukkaita kunniaseisojia? Suomalaisia sankarseisojia? Saksalaisille haudoille saksanseisojia? Valitettavasti itse en pääse vartioon. Olisin kyllä muuten mennyt. Mutta sitten joudatan itseni ajattelemaan hieman rumemmin. Miksi kaupunginjohto ei lähestynyt jääkiekon liigaseuran sankarpelaajia parinsadan euron mailoineen kunnioittamaan itsenäisyyttä? Entä pienten kerrostaloasuntojen hintoja rajusti nostavien, omaa etua häikäilettömästi tavoittelevien asuntosijoittajien joukko? He olisivat varmasti ilomielin seisseet vartiossa, kun vapauden hinnalla voi laittaa toiset maksamaan kymmenisen vuotta kauemmin asuntolainaa? Mutta opettajat. Yhteiskunnan selkäranka, ikiaikainen reservi! Teillä on aikaa ja isänmaallista innostusta asiaan, eikö vai? Eikö olisi aika antaa muillekin ammattikunnille mahdollisuus seistä kunniavartiossa? Tilintarkastajat, siivoojat, lääkärit, tuomarit?
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti