Suomalainen
marraskuu avautuu maaseudulta kaupunkiin johtavana junaratana. Tilhiparvi
melskaa pihlajan kimpussa. Tietä eteenpäin puskee ajoneuvoletka. Rekkakuskit
puhuvat puhelimiin. Ihmiset odottavat veronpalautuksia. Kauppakeskusten mainosvalot houkuttelevat
ihmisiä kulkemaan käytävillään kuin koiranpaska raatokärpäsiä. Kahvi on
tarjouksessa. Marraskuun yllä leijuu Jeesuksen ja joulupukin odotus. Itsetehty
havukranssi koristaa ulko-ovea. Talvisota ja pimennetyt ikkunat ovat kaikkien
mielessä.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti