Pidän savusta. Sen katselemisesta. Sen verkkaisesta kapuamisesta ylöspäin. Saunan pesän sytyttäminen tulitikulla. Rikin tuoksu. Syttyvän tuohen tuoksu. Syttyvä palo. Kiuaspesän luukun sulkeminen. Sulkemisen jälkeen saunan ilmaan päässeet tietään etsivät savupilvet. Saunan ikkunan läpi siilautuvat auringon säteet tarttuvat savuun ja tanssittavat kiehkuroita.
Sedän piipun tuoksu saunan portailla. Viskillä, rommilla, konjakilla, vaniljalla käsitellyt pitkäpehkuiset piipputupakan perskarvat pöllähtävät pienen, vikkeläliikkeisen sedän piipun pesästä saunan eteiseen. Punainen keklu hehkuu piipun pesässä kuin Helsingin työväentalon vallankumouksen punainen lyhty Hakaniemen rannassa helmikuussa 1918. Sedän suusta ja sieraimista irtoaa savuajatuksia taivaan tuuleen tervehdyksenä menneille sukupolville yli ajan ja avaruuden. Terveiset ukille savuna ilmaan. Täällä me saunomme ja savussa piehtaroimme.
Savuarominen olut on maukas. Savun takana tuoksuu Baijer, vuosi 1516 ja Reinheitsgebot, laki oluen oikeanlaisesta panosta. Savumaltaisen mäskin läpi käytetty pohjahiivaolut on läpi vuosisatojen koskettanut kivikautisen ihmisen liskoaivojen turvallisuusaluetta. Savuinen olut on Lutherin suullensa nostama, Aleksis Kiven hurmioituneil huulillens vuodattama, Topeliuksen välskärin itsellens sallima iltarohto, punaisten joukkojen Huugo Salmelan ja Eero Haapalaisen palkinto epäonnisen vallankaappauksen iltaruskossa.
Savusaunan, savuoluen, piipun savun jälkeen on savuisen viskin aika. Ylämailla tislattu savuviski on verrattoman insinööritaidon näyte.
Savu.
Savu.
Kommentit
Lähetä kommentti