Siirry pääsisältöön

Amerikkalaisten sotajoulujen lauluja

Ostin kirpputorilta amerikkalaisia joululauluja kolmen cd:n boxin. Levyllä esiintyy kattava kavalkadi amerikkalaisia tähtiartisteja: Bing Crosby, Frank Sinatra, Elvis Presley, Nat King Cole, Eartha Kitt, Perry Como, Doris Day ja monia muita.  Monet lauluista olivat tuttuja. Sauvo Puhtila oli saanut idean omiin pikkuoraviinsa joulua malttamattomasti odottavista pikkuoravista Sevillen ja Chipmunksien ideasta soittaa lauluja eri nopeudella. Moni lauluista on käännetty suomen kielelle.  Frank Sinatra laulaa levyllä upeasti kappaleen Let it snow, jossa jonkinlaisen skat-kuorosoolon laulaa upea naiskuoro afrikkalaisella neekeriklangilla. Bing Crosbyn White Christmas on kaikille tuttu ja se on yksi maailman soitetuimmista joululauluista. Laulu on Irving Berlinin säveltämä sotavuonna 1942. Usa oli 1941 Japanin yllätyshyökkäyksen jälkeen Pearl Harboriin tullut sidotuksi toiseen maailmansotaan. Sotajouluina kuunneltiin varmasti ”Valkeaa joulua” ahkerasti ja ajatuksissa oltiin sotilaiden mukana siellä jossakin, josta osa tuotiin sinkkiarkussa vapaan maan multiin.  Elvis Presley laulaa levyllä koskettavan kappaleen ” I`ll be home for Christmas”, jossa solttupoika lupaa tulla jouluksi kotiin rakkaiden luo. Niin moni jäi tulematta, mutta sotajouluna 1943 kappale sai ensiesityksensä Bing Crosbyn tulkitsemana ja sitä kuunnellessa kyynel valuu, kun miettii omaisten huolta ja murhetta maailman toisella puolella taistelevista pojista. Oma lukunsa amerikkalaisesta todella teatraalisesta ”kaipaus-genrestä” on laulu nimeltä ”Bring him home”, jossa laulajan roolissa oleva isä lupaa oman henkensä, jos poika vain saadaan ehjänä kotiin.

     Amerikkalaiset joululaulut ovat hyvin tuotettuja. Sovituksissa kuuluu jazz ja swing. Kuorosovitukset ovat upeita ja reheviä.  Torvi-ja jousisektiot täydentävät harmonian ja antavat upean kuorrutteen solistille. Ja solistien äänessä kuuluu whisky ja savukkeet ja kaikki se, mikä aikoinaan oli hyveellistä ja terveellistä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee