Siirry pääsisältöön

Mielen sairaus

Sain kuulla, että pikkuveli sairastui psykoosiin ja vietiin suljetulle. Hän oli kuvitellut, että hänen kotiinsa oli piilotettu mikrofoneja. Häntä salakuunneltiin. Omaisena toivon parantumista, riittävän pitkää terapiaa ja sopivaa lääkitystä. Tieto ei tullut yllätyksenä. Sairaus tai oireet olivat pitkään muhineet ja olleet näkyvissä.
 Veljelläni oli diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota hän oli hoitanut kannabiksella ja alkoholilla jo useamman vuoden. Syy psykoosiin siis oli.
  Luin monta vuotta sitten Martti Siiralan ajatuksia mielisairaudesta perheen sairautena: Yksi sairastuu muiden puolesta. Koko perhekin voi sairastaa, mutta onhan siinä jotakin kristittyä koko asetelmassa, että yksi uhrataan muiden puolesta.
 Perheeni oli suljettu osasto. Ulkomaailmaan ei pidetty yhteyttä. Vain pakolliset sukulaissuhteet hoidettiin. Ystäviä ei ollut. Veljelläni oli ystäviä. Hän oli aina poissa, kavereiden luona tai jossain muualla. Olin aina kotona. Minä maadotuin liikaa, veljeni ei tarpeeksi. Olin ahdistunut ja en ymmärtänyt maailmaa. Tunsin itseni kummajaiseksi, tontuksi.
  Ihmistä voi sitoa liikaa, sopivasti, liian vähän tai ei ollenkaan. Vain sopiva sitominen maadottaa realiteetteihin ja antaa unelmille siipiä nousta tavoittelemaan itselleen suurempaa ja kauniimpaa. Kaikki muut sitomisen lajit vaurioittavat.
  Vanhempien suhde oli symbioottinen. He menivät aina yhdessä  joka paikkaan. Oma minuus oli sidottu riuduttavaan toiseen. Koko ajan heillä oli paha mieli ja paha olla. Heillä oli usein fyysisiä kivun tunteita. Särki ja kolotti. Omaa tilaa ja aikaa ei ollut. Raha nähtiin avaimena onneen. Materian avulla voisi saavuttaa jotain. Mitä?
  Olen huolissani veljestäni. Tiedän, etten voi tehdä mitään. En voi pelastaa häntä. Toivoa voin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee