Luokanopettajan lisätienesti

Pukin parran takaa katselin suomalaisten  perheiden jouluja jouluaattona. Jouluaaton ydin on perinteen siirto. Lapset manipuloidaan kuuntelemaan hämärän hyssyä, kulkusten kilinää ja salaperäisiä rasahduksia nurkissa. Ennen aattoa on parvekkeelle ja takapihoille tehty tontun jälkiä ja kiikutettu puurokattilaa autotallin nurkalle, että yön hämärissä kyrpäinen 1800-luvun metsätonttu tai modernimpi Korvatunturin tarkkailijatonttu olisi tyytyväinen. Näin siirretään agraaria ja animistista perinnettä diginatiiveille.

   Lapset odottavat pukkia malttamattomina ikkunan takana. Pukki könyää keppi kädessä ilman lahjoja odottavien lasten silmien eteen ilmestyäkseen lahjasäkki olalla kohta oven taakse. Pukin pitää pyrkiä sisälle vihaiselle koputukselle, jolla luodaan pukista myytti  Korvatunturin autoritäärisenä pääjohtajana, jonka edessä ovet avautuvat sepposen selällään ja sopii hänen korkeutensa astua niin mahtipontisiin saleihin alle kristallikruunujen välkkeen  kuin mataliin, täiden ja luteiden raiskaamiin työläispirtteihin. Itseään sivistyneinä pitävät perheet ovat harjoitelleet Jyväskylän seminaarin musiikinopettaja P.J.Hannikaisen Joulupukin, jonka he nyt kajauttavat pukille tervetulolauluksi. Perheen äiti on ollut asiassa tiukkana ja hän yleensä hermostuneena ja kyyneltyvin silmin johtaa lapsia joillakin riisipuikoilla tai sukankutimilla ja isän tehtävänä on luoda lempeä ja ymmärtävä katse, josta äiti ei ole varma, viestiikö mies nyt liikuttunutta kiitollisuutta vai toivetta päästä hameen alle. Pukin kuuluu udella kilteistä lapsista ensi töikseen. Kysymys on absurdi. Naamarin takaa tekisi mieli huutaa, että nyt te kiltit lapsenkakkiaiset voitte kirota niin maan perkeleesti, että pukki sivistyneenä kasvatustieteiden maisterina vakuuttuu, että tarpeen tullen ette kiltteinä palvelijoina  uhriudu elämän haasteiden edessä, vaan teistä tarvittaessa löytyy munaa suojella omia ajatuksianne ja puolustaa omia rajoja. Näitä repliikkejä pukki ei tietenkään voi sanoa. Kiltti-kysymyksen jälkeen pukki huomioi talossa olevat vanhemmat ja odottaa, että vanhemmat sanovat lapselle, että lapsi voi opastaa pukin olohuoneessa joko keinutuoliin tai nojatuoliin istumaan. Niin pukki on onnellisesti saateltu suomalaiseen olohuoneeseen. Ohjelmoitu Joulupukkirobotti selviytyisi pukituksesta varsin hyvin. Siitäpä idea jollekin insinöörille.

    Nojatuoliin saatu pukki alistetaan kummallisille kysymyksille jostakin reestä ja missä porot on ja onko Petterin nenä punainen ja miten se Amerikkaan meno lentävillä poroilla ja mahtuuko pukki savupiipusta? Vastattuaan näihin lennokkaisiin aikuisten esittämiin perinnekysymyksiin, pukki tenttaa läksyjen teosta, kiroilemisesta, nukkumaan menemisistä, hampaiden harjauksista. Pukki on kiinnostunut kuuliaisuudesta. No, onhan monissa pukin kysymyksissä tietysti kajastus antiikin ikiaikaisista hyveistä ja niiden mukaisesta elämästä. Sitten pukin pitää ylistää joulukuusta ja kysellä onko jo syöty ja saunottu? Onko viety kynttilä hautausmaalle? Mikä on joulun lempiruoka? Perhe pitää laulattaa. Siinä kohtaa koen pukkina tekeväni jotakin poikkeuksellista, kun suomalainen perhe sulaa laulamaan joululauluja yhdessä. Sitten alkaa lahjojen jakaminen. Tässä vaiheessa suomalainen isä yleensä sanoo pontevasti, että sovitaanpa lapset niin, että kasaatte lahjat ensin helvetin korkeiksi pinoiksi kukin omaan nurkkaan olohuoneessa ja aletaan sitten pukin lähdettyä repimään käärepapereita auki. Kerran vuodessa on hyvä harjoitella kohtuullisuutta ja itsehillintää kohtuuttoman korkeiden lahjakasojen äärellä. Perheen isä on liikuttunut sanottuaan auktoriteettiohjeen ja äiti luo hekumallisen silmäyksen isään, josta paistaa lupaus isän myöhemmin saamasta joululahjasta lapsien käytyä nukkumaan pattereilla toimivien kiinalaisten kertakäyttötoivelahjojen viereen, jos isä ei unohda omaa itsehillintäänsä glögilasien ja konjakkilasien kilinässä. Lahjojen jälkeen pukille tarjotaan pipari tai vihreä kuula tai käärepaperikonvehti, jonka pukki paiskaa hankeen heti ulos päästyä, koska parran läpi ei saa tungettua edes tupakkaa. Ennen poistumista on isä esittänyt vielä kysymykset, onko pukilla monta paikkaa ja pitääkö kiirettä, johon ei ole kuin perinteiset vastaukset. Pukitus on nuotitettu perinteen mukaan. Perinne siirtyy, kun sitä toistetaan vuodesta toiseen aina. AINA!