Neulanen

Kuusi kannettiin eilen ulos. Plantagenin geeniviljelty ja tasapaksu, kaunis ja persoonaton kuusi oli kuivempi kuin opas oppilaan itsearvioinnin toteuttamisesta uuden opetussuunnitelman hengessä. Koristeiden riisumisen jälkeen olin riisunut myös jokaisen havunneulasen. Alastomat oksat ja könkelö kuusen runko heilahti parvekkeelta lumihankeen. Sitä neulasten määrää! Kuin aggressiiviset syöpäsolut ne olivat valloittaneet yhtäkkiä talomme jokaisen sopen. Juhannuksena tulisin imuroimaan viimeisiä muistoja joulusta 2017. Muutama neulanen saattaisi edustaa joulua 2016. Joulun 2015 kuusen neulasten päätyminen pölypussiin olisi jo aika harvinaista, mutta mahdollista.

    Ihmisen persoonallisuus on yhtä pirstaleinen kuin kuivan kuusiraakin neulaset. Runko edustaa kulttuuria, oksa sukua, perhettä tai pienempää yhteisöä ja neulanen yksilöä. Neulasen on mukava tönöttää oksassa, jos oksa on terve ja meininki hyvä. Oksan on hyvä heilua rungossa, jos runko huolehtii ravinnosta, vedestä ja tarjoilee viihdykettä ja hupia. Kuusen neulaset ovat kulttuurin muodotonta ja nimetöntä vaalikarjaa, jolle kulttuuri runkoputkena juoksuttaa teollisuuden prosessivesiä suodattamattomana ulosteena. Siitä neulanen valitsee itselleen sopivimmat kuvat, tiedot ja aistimukset, jotka parhaiten heijastelevat neulasen uskomuksia, kuka neulanen on ja millaisessa maailmassa neulanen haluaa itsensä elävän.

    Miten on mahdollista yksittäisen neulasen kohota toista neulasta arvokkaammaksi? Miksi oksat ovat erilaiset? Miksi neulasen on hyvä kuulua oksaan, vai onko? Jos runko onkin kiero tai mätä? Tuuli kaataa rungon konkeloon, niin siinä ei neulasta paljoakaan auta, että oksa on hyvä. 

   Yksittäinen neulanen imuroidaan surutta pölypussin hämärään. Oksaa ei Panasonicin ultrasilencer imaise. Silppurissa oksakin on pieni pelinappula. MotoHarvesterin edessä ei kuusen rungollakaan ole aikaa kuin muutama minuutti. Luonnon voimien edessä ei kuusikkokaan ehdi naavapartojaan niistää. Ukkosen sytyttämä metsäpalo polttaa lajia, runkoa, oksaa katsomatta kaiken tieltään. 

  Viaton kuusen neulanen jalkapohjan alla satuttaa, vaikka on pieni ja yksittäinen. Pieni ja yksittäinen unohdetaan. Oksat unohdetaan. Rungot merkataan, mutta unohdetaan. Kuusikotkin jäävät unohduksiin. Lopulta pienuus ei ole suuruutta kummempaa.  Jos haluaa tuntea avaruuden, voi kuvitella yksinäisen neulasen jäätiköllä. Jos haluaa tuntea maailmankaikkeuden, voi kuvitella yksinäisen jäätikön valtameressä matelemassa kohti suunnatonta epätoivoa.