Sanoista vittu kaikkein himotuin
on. Niin kai voisi sanoa. Kuultu on myös, kuinka vitusta on tullut välimerkki.
Miten sitä kuulee joka väliin sanottavan. Nuoriso käyttää vittua arkena ja
sunnuntaina, koulussa, töissä, hautajaisissa. Ei niin pyhää toimitusta ole, ei
niin pyhää paikka lie, jossa ei vittua voi kajauttaa. Mitä nuoriso edellä, sitä
radio- ja tv-juontajat perässä. Mitä näitä kiroiluohjelmia nyt on, niitä
aamulypsyjä, joissa nimenomaan idea on puhua, mitä sylki suuhun työntää.
Kiroilu on vain osa verevää kielenkäyttöä, hersyvää puhetapaa. Onhan se niin,
että kyllä sitä vittua voi käyttää vaikka mihin käyttötarkoitukseen.
Äkkipäätään tulee mieleen muutama
suomalaisen kaanonin perustukipilari, jota pitäisi ryydittää vitulla.
- Kuullos pyhä vala, vittu kallis
Suomenmaa.
- Maa kunnasten ja vittu
laaksojen, mi on tuo kaunoinen.
- Ei paha vittu ole kenkään
ihminen, vaan toinen vittu on vaan heikompi toista.
- Alussa oli vittu suo, kuokka ja
Jussi.
- Oi maamme Suomi, vittu
synnyinmaa. Soi vittu sana kultainen.
- Kolme vitun pientä elefanttia marssi
näin.
- Hämä vitun häkki kiipes
langalle.
Tällä tavalla kai nykyaikana voidaan
päivittää kaanon. Sannia parjattiin
julkisuudessa nuorten kielen ja moraalin pilaamisesta laulussaan, jossa
kysyttiin yksinkertainen kysymys mitä vittua. On puhuttu kielen köyhtymisestä. Kieli pyrkii
kehittymään ekonomian lakien alaisesti aina kohti suurempaa informaalisuutta ja
yksinkertaisuutta. Suomen kielen iki-ihanat substantiivit voisi vallankin hyvin
korjata yleistermi vitulla. Annetaan verbille tehtävä muovata asiayhteys.
Mihin vittuun sä oot menossa?
Kenen vitun (kaverin) kanssa meet vittuun (kouluun)? Minkävärisellä vitulla
(värikynällä) haluat piirtää? Mitä vittua (ruokaa) haluat syödä? Onko oikein,
että aina yksi vittu (luokkatoveri) jätetään yksin? Nyt vittu (kaikki) hiljaa! Nyt
vitut (sukset) jalkaan ja hiihtämään?
Jos vittu hyväksyttäisiin salonkikelpoiseksi käyttösanaksi ja sen
arvolataus neutralisoitaisiin, loppuisiko sen käyttö? Mikä sana tulisi
korvaamaan pahennusta ilmaisevan vitun korvikkeen? Vai tulisiko? Ihmiset
tarvitsevat sanoja, joilla tehdään irtiottoa vanhempiin sukupolviin. Ne ovat
tärkeitä. Nykyään kaikki sukupolvet tuntuvat tekevän irtiottoa edellisistä
sukupolvista. Sanan vittu-käyttö on pubertaalista, mutta se ei voi edustaa
puberteettia. Yli kolmekymppisten hormonitoiminta on jo rauhoittunut. Vaihdevuosiin
ja menopaussiin on vielä seesteinen latenssivaihe pikkuporvarillise
etelänmatkoineen ja autonvaihtoineen. Onko vittu sanan käytössä kyse vain siitä
paljon puhutusta kulttuurin puberteetista, jota me sokeasti ihailemme, kun
meidän ikiaikainen klassikkovaistomme on kuollut. Onko moraalimme rappeutunut?
Onko ainoastaan koulun tehtävä enää olla vitun kitkijä? Vanhemmat eivät
sitä enää läheskään aina tee. Vanhempia tietenkään ei saa syyllistää. Mutta
vitun vaikeaa on asiasta opettajana suoriutua. Anteeksi kielenkäyttöni.
Asiayhteys pyhittäköön tämän kirjoituksen painokelvottomuuden.
Mahtava kirjoitus! Sai tyrskähtelemään. T. Opeopiskelija
VastaaPoista