Siirry pääsisältöön

Oppimisen ilosta


”Kouluun pitäisi saada enemmän oppimisen iloa”, otsikoi Timo Jantunen Hesarissa 26.2.2018. Joo joo. Niin pitäisi. Mutta samaan hengenvetoon parahdan:
-          Terveskeskuksiin on saatava hymyä, empatiaa  ja palvelemisen iloa.
-          Poliisikoulutuksessa on satsattava enemmän ihmissuhdetaitoihin ja palveluun  iloisena.
-          Palomiesten moikkaustaitoihin on satsattava jatkossa enemmän ja ilon osoittamiseen.
-          Suntioiden tapaan antaa ohjeita maahanmuuttajaruumiin maahan laskijoille on saatava lisäkoulutusta ilon kautta.
-          KELASSA pitäisi saada tuntea onnellisuutta ja palvelemisen iloa.
-          Laivaterminaalissa pitäisi kokea enemmän lähestyvän laivamatkan iloa.
-          Koodaajan koodaamaan mainokseen ja muuhun graafiseen esitykseen pitäisi saada enemmän iloa.
-          Hoivakodissa pitäisi kokea enemmän iloa lähestyvästä kuolemasta.
-          Varusmieskouluttaja voi opettaa iloisena poteron kaivamista.

-         Säännöllisin väliajoin kirjoitetaan, että kouluun pitäisi saada enemmän oppimisen iloa. Sitten todetaan suurella asiantuntijuudella, että sisäinen motivaatio synnyttää oppimisen ilon. No, voiko sisäisen motivaation lahjoittaa lapselle ilon kautta? Suomalainen peruskoulu on pullollaan lapsia, jotka suurella ihmetyksellä tuijottavat opettajia, jotka työntelevät sisäisen motivaation tarjoilukärryä luokkahuoneisiin ja tyrkyttävät iloa. Ota ilo vastaan. Opi ja iloitse.
Tottakai on tärkeää puhua ilosta ja miettiä iloa. Silti toivon samanlaista vetoomuskeskustelua ”ilosta” kaikille aloille. Koulussakin  ollaan usein vakavien asioiden äärelle, kuten muillakin aloilla. Vai onko tämä ilon vaatimus jotakin suomalaiseen hiljaiseen kulttuuriin väkisin assimiloitavaa amerikkalaista ”howareyou-kulttuuria”, jota voi kuulla tv:n ja radion maanisissa kiroiluroustaushöpötys-ohjelmissa, jossa ei muuta ole kuin maanista Pepsodent-iloa ilman sisältöä?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Lähetä kommentti
Read more »

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan
3 kommenttia
Read more »

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee
1 kommentti
Read more »