Valehteleminen on rumaa. Valehteleminen on minän ongelma.
Valehteleva minuus ajattelee koko ajan, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sitä
harhaisesti luullaan oikeudenmukaisuudeksi. Ei se ole sitä. Oikeudenmukainen
minuus loukkaa toisen mielipidettä, ajatusta jopa täysin tietoisesti. Joo joo,
oikeudenmukaisen minuuden perimmäinen tarkoitus ei ole loukata ja halveksia,
koska se ei ole sama asia kuin psykopatia ja sadismi. Oikeudenmukaisuus on
tietoista silmien ja korvien sulkemista alhaisilta nöyristely -ja
mielistelytunteilta. On alhaista sulauttaa itsensä milloin mihinkin saman
mielisyyteen raukkamaisen konsensuksen aikaansaamiseksi. Raukkamainen konsensus
on valitettavan yleistä koulussa työyhteisönä. Miksi puhun tästä kesäloman
kynnyksellä, Auschwitzin vapauttamisen aattona? No siksi, että näinä viimeisinä
päivinä jaetaan ruusuja, lopetetaan työtä, jäädään eläkkeelle ja joudutaan
kuuntelemaan valheellisia kiitospuheita ja vielä valheellisempia katsauksia
pitkään työuraan, josta ollaan niin kiitollisia, etten pysty muuta kuin
tuijottamaan valkoisia rystysiäni ja toivomaan, ettei kurkustani purkaudu
primal scream!
Kuulin tänään
eläkepuheen, joka oli varmaankin Väyrysen kirjoittama. Aivan uskomatonta, miten
valheellisen kuvan eläkerouva urastaan antoi. Hän kertoi muutaman vuoden työssä
oltuaan omien sanojensa mukaan vain päättäneensä, että nyt hän osaa opettajan
työn. Täh? Hän kehui maasta taivaaseen vanhempainyhdistyksen ja yhteistyön sen
kanssa, vaikka hän sitä koko ajan työssä ollessaan haukkui ja sanoi sen olevan
täysin turha. Kameleontti oli sepittänyt itselleen ja kaikille sopivan valheen.
Tuli mieleen Goebbelsin propaganda, kaikkien aikojen kameleonttipuhuja. Oli
kamala olo. Teki mieli oksentaa. En oksentanut. Aion pitää joskus samanlaisen
eläkepuheen.
Kommentit
Lähetä kommentti