Kaikki voitava

Onko aina tehtävä kaikki voitava? Onko aina käännettävä kaikki kivet? Onko tärkeää saada antaa vastaus, että tämän oppilaan oppimisen ja kasvatuksen eteen on tehty kaikki mitä on voitu?  Onko koulussa oltava sama eetos kuin sairaalan teho-osastolla, jossa tehdään kaikki voitava, että ihmishenki pelastuu?

  Olen huomannut, että monia opettajia sitoo eetos tehdä aina kaikki voitava. Onko siinä eetoksessa takana kiinni jäämisen pelko? Minkä kiinni jäämisen? Jäädä kiinni siitä, että ei ole jaksanut tai viitsinyt keskittyä riittävän hyvin yksilöön ja yksilön oppimisvaikeuksiin.

   Kaikki vanhemmat eivät vaikuta tekevän lastensa eteen kaikkea voitavaa. Jos vanhemmat eivät tee sitä  oman helmensä vuoksi, miksi opettajan pitäisi? Etenkin, kun luokassa saattaa olla melkein 30 oppilasta, joiden kaikkien eteen pitäisi tehdä kaikki voitava. Miksi?

  Tottakai ymmärrän teorian siitä, että jos vanhemmat falskaa ja koulu skarppaa, niin asiat on ehkä suhteellisen hyvällä pohjalla.

   Minäpä en aio tehdä kaikkea voitavaa. Ei, kyse ei ole viitsimisestä ja laiskuudesta. Eikä luonnon valinnasta. Minkä verran minä sitten teen? Minkä verran sinä teet?

  Tuleeko silloin tehtyä kaikki voitava, jos antaa niille, joilla menee hyvin  vähänlaisesti apua ja vuorovaikutusta ja niille, jotka ovat jääneet kaikkea vaille ja paitsi enemmän?  Ehkä se on vastaus.