Siirry pääsisältöön

Kaikki voitava


Onko aina tehtävä kaikki voitava? Onko aina käännettävä kaikki kivet? Onko tärkeää saada antaa vastaus, että tämän oppilaan oppimisen ja kasvatuksen eteen on tehty kaikki mitä on voitu?  Onko koulussa oltava sama eetos kuin sairaalan teho-osastolla, jossa tehdään kaikki voitava, että ihmishenki pelastuu?
  Olen huomannut, että monia opettajia sitoo eetos tehdä aina kaikki voitava. Onko siinä eetoksessa takana kiinni jäämisen pelko? Minkä kiinni jäämisen? Jäädä kiinni siitä, että ei ole jaksanut tai viitsinyt keskittyä riittävän hyvin yksilöön ja yksilön oppimisvaikeuksiin.
   Kaikki vanhemmat eivät vaikuta tekevän lastensa eteen kaikkea voitavaa. Jos vanhemmat eivät tee sitä  oman helmensä vuoksi, miksi opettajan pitäisi? Etenkin, kun luokassa saattaa olla melkein 30 oppilasta, joiden kaikkien eteen pitäisi tehdä kaikki voitava. Miksi?
  Tottakai ymmärrän teorian siitä, että jos vanhemmat falskaa ja koulu skarppaa, niin asiat on ehkä suhteellisen hyvällä pohjalla.
   Minäpä en aio tehdä kaikkea voitavaa. Ei, kyse ei ole viitsimisestä ja laiskuudesta. Eikä luonnon valinnasta. Minkä verran minä sitten teen? Minkä verran sinä teet?
  Tuleeko silloin tehtyä kaikki voitava, jos antaa niille, joilla menee hyvin  vähänlaisesti apua ja vuorovaikutusta ja niille, jotka ovat jääneet kaikkea vaille ja paitsi enemmän?  Ehkä se on vastaus.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee