Uimaranta. Eri-ikäisiä ihmisiä
pulikoi vedessä, melskaa laiturilla. Pienet taaperot kahlaavat rantaviivassa ja
leikkivät hiekkaleluilla. Äidit valvovat silmä kovana. Laiturilta hypitään
veteen. Ilon kiljahduksia. Kaikki on ihanaa, kunnes.. No, opettajan rooli
nostaa päätä. Äänenmurroksen läpi huudetaan laiturin päässä vittua kovaa ja
kaikuen. Kuin kuikan kutsuhuuto, tai kaakkurin kaakatus, vittu kiertää järveä
aaltona, tulee seuraavaan rantaan ja iloisesti tarttuu siellä ilakoivien ja
pulikoijien huudettavaksi. Vitun muotoon puettu rempseä viestikapula kiertää
järveä uudestaan ja uudestaan. Murrosikäisten huutama vittu siirtyy kuin
huomaamatta alakouluikäistenkin huudettavaksi. Ja he huutavat täysin palkein.
Pienen pojan korkealla äänellä huudettu vittu kiertää rantahietikolla mukavasti
lötköttävien aikuisten korvia. Aikuinen kysyy toiselta, mitä vittua siellä
tapahtuu? Vitustako minä tiedän, toinen vastaa. Kaikki on onnellisessa ”vitutuksessa”.
Paitsi minä, luokanopettaja jumalan armosta.
Murrosikäinen kolmikko ui kuin sorsaparvi
pullapalan perässä minun kohdalleni. Juuri minun ja poikani kohdalla he
keskustelevat kovaan ääneen kyrvistä. En jaksa enää pidätellä. Kyynisesti kysyn
kovalla äänellä, saanko liittyä keskusteluun kyrvistä? Minkälaisista kyrvistä
te tykkäätte? Isoista vai pienistä, kysyn. Vittua huutamalla äänensä käheäksi
saanut pojan ruipelo toteaa, että nyt löytyikin iso mulkku ja osoitti minua.
Sanoin olevani mulkku, oikea sellainen tatti, mutta tuo on kuusi-vuotias,
sanoin ja osoitin pientä poikaani.
Kolmikko säpsähti ja tajusi. Olivat aivan hiljaa ja osoittivat
ihailtavasti häpeää. Hiljaa lähtivät hiipien pois. ¨
Murrosikäiset elävät omassa kuplassa, jossa on paljon hormoneja ja
näyttämisen halua. Kuplat pitää silti puhkaista. Muuten ne kasvavat liian
suuriksi ja kohoavat liian korkealle. Haastan blogipäivityksessäni kaikki
olemaan pedagogisia kyrpiä julkisilla paikoilla ja puhkomaan näitä vitun kuplia.
Kommentit
Lähetä kommentti