Valitse keskusta

-Älä ole ensimmäinen, äläkä viimeinen. Ole keskivaiheilla. Siinä on kaikkein paras. Tämä oli isoäitini elämänohje minulle, kun olin astumassa armeijan harmaisiin. Saman ohjeen olisi voinut antaa keskitysleirivangille.  Elämänohje jäi minulla päälle. Kävin opettajakoulun. En loistanut, enkä ollut viimeinen. Rimpuilin kuin kampela itseäni irti verkoista, joihin olin joutunut. Halusin koulusta pois. Viimein vapauduin koulusta, aloittaakseni koulussa. Sain palkkaa, se toi vapautta, sopeuduin palkansaajan rooliin. En sopeutunut opettajan rooliin. Palkansaajan roolista nautin. Asuntolainan noston jälkeen aloin inhota sitäkin roolia. Inhoan edelleen. Elän kuin nisti. Odotan seuraavaa annosta (palkkaa), jotta voin maksaa omaksi asuntoa ja autoa.

  Olisin halunnut erilaisen elämänohjeen. Olisin halunnut kuulla, että ole ensimmäinen! Ole itsellesi pohjaan asti rehellinen. Raivaa tiesi sinne, minne haluat. Tee vankkumatta työtä halusi ja tahtosi ohjaamana. Jos et tiedä, mitä haluat, pysähdy, vaeltele ja kesytä rauhattomuutesi ja esitä itsellesi kysymyksiä. Etsi itsellesi vastaukset. Ole ensimmäinen. Älä päästä itseäsi helpolla. Vastusta keskinkertaisuutta, jos se juuri tuntuu kaikkein pahimmalta.

  Älä ymmärrä minua väärin. En tarkoita ensimmäisenä olemisessa sitä, että olisin paras, julkisuuden henkilö, fiktiivinen 3. persoona, tuttu yleisölle ja vieras itselle. Ei. Tarkoitan sitä, että hiihtämäni latu olisi itseni valitsema ja itseni näköinen. Se on mahdollista saavuttaa luokanopettajan työssä. Pojallani on opettaja, joka on onnellinen luokanopettajan työssä. Hän on onnellinen työssänsä ja hän tulee päivä päivältä siinä onnellisemmaksi. Näen sen hänestä. Hän on itsellensä ensimmäinen ja latu, jonka hän taakseen jättää on vahva ja hänen näköinen. Oma latuni on sotkuinen. Se on koirien paskoma kusilatu, jonka päältä surutta hiihdetään. Kameleontin latu se on.

   Minä tiedän, että paras mahdollinen luokanopettaja on sellainen ihminen, joka on ammatissaan onnellinen ja voi tulla koko ajan onnellisemmaksi. Sellainen opettaja kypsyy kuin viini. Ennen eläkeikää sellainen opettaja on kuin vanha, hyvin kypsynyt, skotlantilainen single malt- viski. Maku on pehmeä, viisas, pyöreä, aavistus kypsää aamuauringon rusotusta, ripaus maillensa katoavan ikiaikaisen auringon vanhuuden kuihduttamaa öljypuun oksaa ja terveen vihainen kuin pirukseen puraiseva Peräpohjolan retiisi.

  Latuni on kusilatu. Olemukseni on laiturin alla lymyilevän hauen. Näin käy, jos turvaa selustansa ja asettuu janalla aina keskelle. Voihan lymyilevä haukikin olla kaukaa viisas. Se vain on itseltänsä pinnan alla.