Luokanopettajien palkkaus on hanurista. Vähäosaisten, köyhien
luokanopettajarassukoiden, joihin itseni luen, pitäisi saada kesäisin
köyhyysloukkuavustusta. Avustukseen kuuluisi mökkipaikka järven rannalta kuukaudeksi, jonka OAJ kustantaisi. OAJ
velvoittaisi keräämään pienen kasvion mökkikuukaudelta, jonka saisi tehdä myös
digitaalisesti. Kasvion voisi korvata opettelemalla tunnistamaan villiyrttejä
ja valmistamaan niistä ruokaa.
Miksei minulla ole positiivista ongelmaa liian monesta kesämökistä?
Miksi minulla on vain negatiivisia ongelmia? Esimerkiksi selkäni on jumissa,
kehoni rasvakoostumus ei miellytä, virtsanpidätys yöllä tuottaa nyt jo huolta
ja vaivaa.
Entinen koulukaverini on johtaja. Hän myy ja vuokraa tyhjiä
tehdashalleja ja kontteja yrityksille varastoiksi ja toimitiloiksi. Kävin hänen
Face-sivustolla. Otsikkokuvassa on Mt. Blanc. Koulukaverini ja hänen kaverinsa
ovat nousemassa helikopteriin. Ovat olleet laskettelemassa Alpeilla. Toivon,
että helikopteri olisi edes pudonnut kuvanoton jälkeen.
Olenkohan minä ehdokkaana vuoden
positiivisin suomalainen-kilpailussa. Kilpailen kuoronjohtaja Marjukka
Riihimäen, Aira Samulinin ja Pipsa Papunen-Koskisen kanssa himoitusta
sympaatti-pokaalista. Sympaattisuus hyveenä on muuten koiranpentumaista
nöyristelyä ja pyöriskelyä valtaa pitävien nappaskenkien ympärillä.
Sympaattisuus on muuten säälittävä ominaisuus, jota 7500 € vuodessa tienaava
juristi voi käytellä Savonlinnan oopperajuhlien kuohuviinijonossa päästäessään
luokanopettajan jonon läpi vessajonoon, jossa alle 3000 € kuukaudessa
ansaitseva mökitön paarialuokka voi kustessa lausua itselleen peilissä, että ”
Rakastan sinua luokanopettajuudestasi huolimatta, en sen takia enkä sen vuoksi”.
Kommentit
Lähetä kommentti