Siirry pääsisältöön

Yksinäisyys


Viidesosa suomalaisista, jotka ovat parisuhteessa, kokevat itsensä yksinäisiksi. Ruuhkavuodet ajavat erilleen puolisosta. Keskustelut käsittelevät lapsia. Toveruus siirtyy parisuhteen ulkopuolelle. Hiljaisuus, äänettömyys ja yksinäisyys alkavat nakertaa ja ahdistaa. Kuulun tuohon viidesosaan.
  Yksinäisyys haastaa. Yksinäisyys haastaa muutokseen. Ei näin voi jatkua. Ei näin voi olla. Miksi niin sitten on? Yksinäinen kysyy, olisiko parempi olla täydellisen yksin? Yksinäinen ajattelee, että silloin olisi helpompi olla yksin, kun ei olisi ainakaan saman katon alla ihmistä, joka ei ole yksin. Täydellisessä saippuayksinäisyydessä ulkomaailma antaisi olla rauhassa. Saman katon alla yksinäisyys voi tuntua tikarin pistoilta tai liian sokaisevana valona. Miten yksinäisyys voikaan niin lamauttaa ja ahdistaa?
  Yksinäisyys tuntuu tartuntataudilta. Olen saanut tartunnan. Sain sen jo lapsuudestani. Olin itseriittoinen. Tai en ollut, mutta minut opetettiin siihen. Perheeni oli itseriittoinen. Olimme yksinäinen perhe, jossa jokainen perheenjäsen oli yksinäinen. Tuplayksinäisyyttä. Täydellistä erillään oloa. Kun tuntui todella yksinäiseltä, lähdin pyörälenkille. Pyöräilin ja annoin tuulen puhaltaa yksinäisyyttä minusta ulos. Lenkiltä palasin toiveikkaampana takaisin yksinäisyyteen. Hyväksyin kauhistuttavan yksinäisyyden ja pidin sitä normaalina. Kohtalo oli varannut minulle tällaisen elämän. Onnea! Onneksi on polkupyörä. Tuntuu yksinäiseltä. Aion kohta pyöräillä ja antaa tuulen puhaltaa yksinäisyyttä pois, vaikka nyt ei tuule ja ilma seisoo ja on helle.
  Pääseekö yksinäisyydestä koskaan eroon? Ei. Se on tatuointi, polttomerkki. Kliseenä voi sanoa, että sen kanssa voi oppia elämään ja välillä voi tuntea sosiaalista kompetenssia. On muistettava, että aina on paluu edessä tuttuun ja turvalliseen. Lamauttavaa se on ja varmasti invalidisoivaa ja aiheuttaa ennen aikaisen kuoleman. Silti se on oma. Lapsena sitä ei voinut valita. Aikuisena siitä ei voi pois oppia. Sen kanssa on vain elettävä ja nautittava niistä osallisuuden hetkistä kiitollisena ja onnellisena, joita elämä ripottelee polun varteen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee