Luonnonlapsi

Luonnonlapset. Ai, miten ärsyttäviä! Luonnonlapsi elää onnellisesti. Onnellinen luonnonlapsi luottaa vaistoihinsa. Luonnonlapset ovat sukupolviketjun onnellinen helmi. Turvallinen kiintymyssuhde tuottaa luonnonlapsia, noita paljain jaloin kesällä kuljeskelevia keijukaisia, isän ja äidin silmäteriä. Minun silmissäni he ovat luonnon oikkuja. Minullapa onkin välttelevä ja takertuva kiintymyssuhde. Ajoittaista vainoharhaa, päivittäistä kyynisyyttä, jatkuvaa mielipahaa sisältävät päiväni. Ainut iloni on vahingon ilo.

    Miksi nämä luonnonlapset täyttävät lehtien palstat? Luonnonlapsi höpöttää kaupallisella radiokanavalla levotonta läppää, jolle pöljäraati nauraa hekottaen, hohottaen, tirskuen. Luonnonlapsi tatuoi itsensä. Luonnonlapsi laittaa lempiruokia kalliolla meren rannalla auringon laskiessa horisonttiin. Luonnonlapsi kertoo biorytmeistään, valmistaa mustikkakvinoakaurahiutalesmoothieta ja opiskelee tullakseen personal traineriksi. Luonnonlapsi juontaa Emma-gaalaa, Venla-gaalaa, Jussi-gaalaa, vuoden urheilija-gaalaa, itsenäisyyspäivän juhlia. Luonnonlapsen pirskahtelevaa, kuplivaa iloa ihastellaan. Hänen pirteytensä hurmaa. Luonnonlapsi pyöräilee Hangosta Petsamoon yksipyöräisellä. Luonnonlapsi kalastaa lohta Tenolla, Näätämöllä. Helikopteri vie luonnonlapsen Karibian merelle Piraija-jahtiin ja kamera zoomaa luonnonlasta, rakastaa luonnonlasta, flirttailee luonnonlapsen kanssa. Luonnonlapsi kertoo ukista, sotaveteraanista. Luonnonlapsiin jokainen haluaa samastua, paitsi minä. Minä inhoan luonnonlapsia. Myrkytyn, kun luen tai kuulen heistä. Haluan sovittaa orjantappurakruunua heidän päällensä. Ette tiedä mistään mitään.

  Ainut luonnonlapsi, jonka siedän, on Tove Jansson. Miksi? Siksi, että hän ymmärsi, että paljain jaloin kun kulkee, tulee melko varmasti astuneeksi lasin siruun. Siitä Tove kirjoitti. Olla luonnonlapsi ja kokea siitä huolimatta inhimillisiä kärsimyksiä. Eli toisin sanoen, jos kvinoaa valmistava luonnonlapsi jauhaisi vahingossa sormensa blenderissä, hän olisi minun mieleeni. Änkytyskohtaus tai ahdistusitku Venla-gaalassa heti inhimillistää luonnonlasta. Epäonnistunut tatuointi rintojen välissä. Helikopterin putoaminen Karibian merelle ja pelastuminen katkenneilla käsillä tai jaloilla öljytynnyrin päällä tekee luonnonlapsesta heti enemmän ihmisen. Tai sitten edes se, että luonnonlapsiradiojuontaja ei kiroilisi.