Siirry pääsisältöön

Alas vajoamisen uhka

div class="MsoNormal" style="text-align: justify;"> Suuhuni laitetaan sanoja. - Puhutapa Markku oppilaitasi. - Miksi? - He leikkivät käytävällä vaanimisleikkiä. - Mitä siitä sitten? - Sen voi tulkita kiusaamiseksi.- Täh? - Joku voi ymmärtää sen väärin. - Ai, että puhututan oppilaani, vai käymmekö kasvatuskeskustelun, vai kuulustelun? Entä kuulustelupöytäkirja, laadinko protokollan? – Nyt ymmärsit väärin. – En ymmärsin ensimmäisen kerran tahallani oikein. – Mitä tarkoitat? – Sitä, etten aio käydä vaanimiskeskusteluja, koska ne ovat niin absurdeja ja vainoharhaisia ja en halua vajota niin alas. Kuulitko, VAJOTA NIIN ALAS!
    Mikään ei ole vastenmielisempää kuin luoda vainoharhainen syytösten viidakko, jossa eritellään sallitut ilmeet, sallitut pihaleikit ja oleminen typistetään pieneen kanan häkkiin ja sitten ihaillaan hiljaisia broilereita ja kehutaan, miten on upea työrauha ja muka tekemisen meininki. Hiljaa ähräävässä luokassa on muka hyvä tekemisen meininki! Kattia kanssa. Hiljainen luokka on aina hiljaiseksi peloteltu. Hiljaisessa luokassa on lähes kaikki sanktioitu. Nuttura tärähtää ja vihainen katse valvoo. Ai saatana!
   Rakastan pitkiä, polveilevia, rönsyileviä keskusteluja luokkani kanssa. Me puhuimme tänään kimmoisuudesta, Matti Nykäsestä, hyvien ja huonojen piirteiden periytymisestä ihmisellä. Ihmettelimme, miksi yksi oppilaani osaa heiluttaa korvia. Yksi oppilas, joka on muka niin raskas ja omapäinen toisten opettajien mielestä, sanoi minulle, että näytän siltä, kuin minulla olisi vappunaamari päässäni, kun silmälasini ovat mustat ja pyöreät ja nenäni on liiasta kaljan juomisesta punainen. En loukkantunut tietystikään. Meinasin sanoa, että sinä näytät rotalta, mutten sanonut. 
   Anna minulle voimaa luottaa omaan kompassiini, sillä ilman sitä minusta tulee osallinen sortoon ja sitä en kestäisi enkä antaisi itselleni anteeksi sitä koskaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee