Siirry pääsisältöön

Mediaretoriikka pönkittää sortoa


Sanomalehdet kirjoittelee koulun aloituksesta. Puidaan uudesta varhaisopetuslaista. Kohistaan liian suurista ryhmistä. Ollaan pöyristyneitä, miten paljon oppilaat tarvitsevat erityistä tukea ja tehostettua tukea ja miten vähän siihen rahaa osoitetaan ja annetaan. Ollaan huolissaan 1.-luokkalaisten liikenneturvasta. Kouluruokaa arvioidaan. Jossakin on kokeilukoulu, jossa kokeillaan kasvisruokapäivää kerran viikossa. Kirjotetaan, mitä mieltä eri puolueet koulutukseen ja kasvatukseen suunnatuista rahoista ovat. Mainitaan, millaisia odotuksia uusi OPS opettajille asettaa. Puhutaan jaksamisesta ja uupumisesta. Esillä on koulushoppailu ja vaativat vanhemmat. Sanalla sanoen, pidetään koulua esillä. Kai se on ihan okei. Silti vuodesta toiseen esillä on lähes samat asiat. Kukaan ei huomaisi, vaikka samoja juttuja kierrätettäisiin sanasta sanaan vuosi vuoden jälkeen.
  Mistä sitten pitäisi kirjoittaa? Minusta pitäisi kirjoittaa opetusalalla vallitsevasta palkkakuopasta. Pitäisi pitää kovaa meteliä siitä epäsuhdasta, että meillä on maailman paras peruskoulu ja miten vähän sitä rahallisesti arvostetaan. Koulutusvientifirmat rahastavat suomalaisella peruskoululla. Kaikki on vain puheen tasolla. Maailman parhaat opettajat eivät saa maailman parasta palkkaa. Olen ahne, moni sanoo. En ole. Minua ärsyttää. Lopetetaan hokeminen maailman parhaasta peruskoulusta.  
   Sorto mahdollistuu, niin kauan kuin asia hiljaa hyväksytään. Opettajien pitäisi ymmärtää, että ollaan samassa veneessä, kun julkinen sektori maksaa Suomelle liian paljon. Tyytyväisinä pitäisi olla mukana tasapainottamassa valtion ja kuntien liian raskasta rakennetta. Maailman paras peruskoulu ja lomarahojen leikkaus. Jokin ei täsmää. Tämä retorinen paskapuhe pitäisi lopettaa nopeasti. Mediaretoriikka pönkittää sortoa. Media ei ole vapaa. Se on täysin valjastettu pitämään yllä vallitsevaa epäsuhtaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee