Miten jaksaa eläkkeelle asti?

Olen miettinyt eläkettä. Minun palkallani eläkettä kertyy vuodessa 45 €. Kymmenessä vuodessa 450 €. Neljänkymmenen vuoden jälkeen mahdollinen eläke on 1800 e tai vähän päälle. 1800 e ja verot pois neljänkymmenen hektisen, hermoja raastavan vuoden jälkeen on oleva palkkioni. Paras olla silloin velaton, koska silloin alkaa todellinen venyminen. Eläkkeellä alkaa sitkeä penninvenytystaistelu ennen luonnollista, tapaturmaista tai ennen aikaista kuolemaa. Jos jaksan tehdä työtä 40 vuotta, olen eläköitymässä 68- vuotiaana. Miten opettajan hermot voivat kestää niin pitkän ajan? Auttaako päivittäiset kävelyt, vilkas seksielämä, raivokas saunominen, sopiva juopottelu, vahva usko kaikkivoipaan Jumalaan, uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen? Auttaako mikään? Pitääkö olla masokisti? Auttaako jos seisoo joka päivä kylmässä suihkussa? Jos paastoaa kaksi päivää viikosta? Entä kuorolaulaminen? Keramiikkatyöt? Kankaanpainanta? Jos antaa joka päivä anteeksi kokemansa luokkaukset ja nöyryytykset? Jos huutaa pää punaisena helvettiä ja perkelettä kuin käkikellon käki naama punaisena, palauttaako se? Millä palautuu? Miten jaksaa opettajan työn hektisyys?

    Olisiko kirjastossa työskentely ihanampaa? Sivellä hiljaisia kirjoja, hipsiä hiljaisia käytäviä. Olisiko kirkko-oppaana rennompaa? Kertoa, montako kertaa kirkko on palanut 400 vuoden aikana. Tiputella vuosilukuja ja kertoa rauhallisella äänellä mitättömiä historiallisia knoppeja. Saunamajurina yleisessä saunassa? Sytyttäisi tulen kiukaan alle, kävisi säännöllisesti lisäämässä puita, ottaa saunamaksuja vastaan, järjestellä oluttölkkejä jääkaappiin. Nuuhkia myytävien koivuvastojen tuoksua. Omassa työhuoneessa hengailu jonkin sopivan kirjoitusurakan lomassa. Poltella piipputupakkaa ja katsella kerrostalon yli lentävän naakkaparven perään. Olla yksinäinen ja melankolinen rauhassa poissa kenenkään katseilta. Olla vankina vankilassa? Omassa sellissä kahvinkeitin, tupakkaa, sänky, hyvä romaani, kirjoituspaperi ja lyijykynä ja ulkona vapaudessa joku, joka kaipaa ja odottaa kirjettä kiven sisästä. Alistua päivittäisiin rutiineihin onnellisen välinpitämättömänä ja kiitollisen tyytyväisenä.

   Olisin valmis vaihtamaan kaaoksen hiljaiseen hyminään, ainakin hetkeksi. Toisaalta jos osaisi päättää, että tänään en näe enkä kuule mitään. Olisi möykän keskellä kuin Siddharta Gautama.

   Ollapa velaton eläkeläinen matkalla torille ostamaan punaposkisia syysomenoita. Vapaa, velaton, vähävarainen ja onnellinen.