Siirry pääsisältöön

Uni, mania ja uupumus


Millaiset unenlahjat opettajalla pitäisi olla? Minulla on huonot. Kuljen katastrofista toiseen. Herään aina ennen herätyskelloa. Katselen silmäluomieni sisäpintaa ja odottelen unta. Unien näkeminen ei ole ongelmani, ei unen saantikaan. Nukahdan suhteellisen hyvin. Herään vain niin aikaisin. Uneni ovat silloin valmiit. Aivoissani on vimmattu halu herätä ja aloittaa päivä. Aloita kahvin juominen, aloita kahvin juominen. Mikä sitten on ongelmani? Minua väsyttää. Silmiäni kivistää. Tunnen kevyttä ahdistusta ja en ole iloinen.
   En ole iloinen. Voiko opettaja olla edes iloinen? Eikö iloinen opettaja ole maaninen ja välittömän sortumavaaran uhan alla? Tunnen monta sellaista opettajaa, jotka husaavat maanisessa vimmassa ja esiintyvät Maija Poppasina ja hyräilevät iloisia sävelmiä, rallattelevat. Sellaisia Sound of Musicin lastenhoitajan kaltaisia touhutanttoja, luuska-Liisoja, Terhakka-Terhejä. Moni maanikko romahtaa kotimatkalla autonsa rattiin. Siinä iskee mökötys, tyhjyys ja se aito tunne, jonka opetustyö antaa. Tunteen nimi on mehut pois-tunne. Maanisuuden vastakohta on valitettavasti aina tuo mehut pois.
   En saa levättyä. Minulla on jo aamulla mehut ja ilo pois. Olen siis rehellisesti iloton ja uupunut. Naamani on valkoinen, katseeni samea, vatsani sekaisin, oloni kovin sekava ja ahdasrajainen. Kohta jo lykkään ruhoani kohti koulurakennuksen pitkiä käytäviä. Kuin aavikon kukka avaudun antamaan tahmeita ohjeistuksia. Silmäni etsivät pakotietä luokkahuoneen kaapeista. Ikkunoissa sälekaihtimet, kaihtimien takana huutoa ja aidattu piha. Kohta, aivan kohta keskusradio aukeaa ja virkamiesohjeiden yliselvä, liiallisuuksiin asti yliartikuloitu puhe valuu läpi koulun kuin Röntgensäde. Polttoleikkaus. Kello raksuttaa. Sekuntit, minuutit, tunnit ja päivän kruunu: Kotiin lähtö.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee