Pitääkö luokanopettajan tietää, mitä tarkoittaa hyvä
journalistinen tapa? Pitääkö esimiehen tietää, mitä tarkoittaa hyvä esimiestapa?
Ensimmäiseen vastaus on ei, jälkimmäiseen kyllä. Suomessa on sananvapaus. Kun
kirjoittaa mielipidekirjoituksen, lehdet yleensä vaativat, että se julkaistaan
omalla nimellä. Kipeitä aiheita julkaistaan myös nimimerkillä. Eräs
luokanopettaja kirjoitti maakuntalehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän
kevyesti kritisoi työantajapuolta. Kritiikki kohdistui Veso-päivään.
Kritiikissä luokanopettaja ihmetteli, miksi Vesossa työnantaja ei kustanna ruokailua opettajille
ja miksi työnantaja ei ole palkannut ulkopuolista kouluttajaa. Hän allekirjoitti kirjoituksen omalla nimellään
ja mainitsi minkä koulun opettaja hän on. Sitten alkoi sataa paskaa.
Työnantaja haukkui
opettajan, vilautti suullisen huomautuksen mahdollisuutta ja peruste oli, että opettaja
ei olisi saanut merkitä koulunsa nimeä mielipidekirjoitukseensa. –Et voi puhua
koko koulun puolesta. Asia rinnastettiin Timo Soiniin ja hänen ulkoministerinä
antamaansa lausuntoihin abortista. Eivät ne saatana liity mitenkään toisiin.
Asia vaikuttaa siltä,
että työnantaja ei pidä siitä, että hiiret hyppivät pöydälle ja tuovat ilmi
epäkohtia. Mielestäni hyvä journalistinen tapa omassa maakunnassani tarkoittaa tai sen tulisi tarkoittaa sitä, että opettajat otetaan lehden toimesta eräänlaiseen
todistajan suojeluun ja opettajat saavat kirjoittaa nimimerkillä asioista
suoraan ja oikeilla nimillä.
Kommentit
Lähetä kommentti