Psykiatri Kalle Achte täytti 90
vuotta. Hesari teki Kallesta jutun. Onnea Kalle! Kalle määritteli onnellisuuden
sanoilla, jotka jäivät kaikumaan koko päiväksi korviini. Kalle sanoi, että
onnellinen on ihminen, joka ei kärsi syyllisyyden tunteista ja jolla on hyvät
ihmissuhteet. Ei kärsi syyllisyyden tunteista. Voi kamala! En muuta teekään.
Tunnen syyllisyyttä välillä jopa näkemistäni unista. Aiheellista vai
aiheetonta. Kalle tarkoitti varmasti aiheetonta syyllisyyttä.
Olen koko ajan syyllinen. Opettajana en muuta välillä tunnekaan kuin
syyllisyyttä. Olenko osannut opettaa tarpeeksi hyvin? Olenko opettanut riittävästi?
Jätänkö heitteille? En kai ole liian laiska? Sitten minun suurin syyllisyyteni.
Syyllistyn sellaiseen, etten pidä opettamisesta. En pidä asioiden pilkkomisista
ja osien opettamisesta ja kasaamisesta kokonaisuuksiksi. Mikä on
rangaistukseni? Elinkautinen syyllisyys väärästä ammatin valinnasta? Pidän
keskusteluista lasten kanssa. Syyllisyys säilyy. Olen lempeä ja armahtavainen.
Epäjohdonmukainen ja syyllinen. En pidä yhteisistä pelisäännöistä.
Suursyyllinen!
-
Vihaan ryhmäyttämisleikkejä. Syyllinen.
-
En pidä YS-kokouksista. Syyllinen!
-
En pidä nokkahuilun soiton opettamisesta.
Syyllinen.
-
En jaksa virittää kanteleita kunnolla.
Syyllinen.
- En viitsi maalata vesiväreillä
akvarellivesiväripaperille, kun sitä olisi pitänyt etsiä. Laiska syyllinen.
-
En pidä lasten ajamisesta välitunnilla ulos.
Syyllinen.
-
Päivän paras hetki on kotiin lähtö. SYYLLINEN.
Kauheaa. Olen syyllinen niin moneen luokanopettajan
työn keskeiseen kivijalkaan. Miten voin elää ja jatkaa työssäni? Yritänkö olla
vähemmän syyllinen? Yritänkö olla näkymättömämmin syyllinen? Miksi Kalle Achte
määrittelit onnellisuuden syyllisyyden käsitteellä. Menen saunaan. Syyllinen.
Kommentit
Lähetä kommentti