Siirry pääsisältöön

Leikitäänkö peiliä?

: left;" trbidi="on">
Minulla on oppilas luokassa, jonka tunteiden säätely on täydellisesti minun varassa. Yritän ennakoida hänen mielen liikkeitä, jotta hän ei joudu tilanteiseen, jossa hän räjähtää ainakaan ilman minun läsnäoloa.  Aamulla tunnustelen, millä tunteella, millä mielialalla on lähdetty kouluun. Hän on usein väsynyt. Sitten johonkin paikkaan sattuu. Selkään, jalkaan tai käteen. Tai on tosi väsynyt, poikki. Sanoitan hänen mielen liikkeitä ja kehon tuntemuksia. Jos selkään sattuu, haemme siihen syitä. Laitan hänet kiertämään koulun, jotta verenkierto selässä elpyisi. Hän on motivoitunut tutustuessaan itseensä. Hän todellakin etsii itseään ja kaipaa sanoitusta.
   Oppituntien aikana tulee romahduksia, torjuntoja ja aggression purkauksia. Turhautuminen tulee nopeasti. Otan vastaan tiukalla hihalyönnillä, syötän passarille eli sanoitan, mitä olen kuullut ja nähnyt ja annan hakkurin laittaa pallon takaisin oppilaalleni yleensä hellällä sormilyönnillä. Maanantaina tein iskulyönnin, suurielkeisen, dramaattisen iskulyönnin, kun oppilaani huusi Veetä. Läimäytin pallon kenttään ja otin oppilaani ulos ja vedin tiukan rajan, että tätä et enää koskaan tee. Sanottaessani, lukiessani, tulkitessani oppilasta, sanoitan myös oppilasta luokalle. Avaan käytöstä, annan motivaatioymmärrystä, miksi oppilaani käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
  Oppilaallani on vaikea innostua mistään. Hänellä on tunnejarruja paljon. Viime viikolla hän innostui pelaamaan jalkapalloa alun kielteisyyden jälkeen. Häntä alkoi hymyilyttää. Yhtäkkiä hän oli iloinen. Kiiruhdin sanoittamaan hänelle, että annoit itsellesi luvan innostua. Hyvä! Voit tehdä niin monen muunkin asian suhteen! Valoa pimeyteen. Peilaan häntä näkyväksi, teen häntä tutuksi itselleen. Sanoitan häntä. Juoksen hänen peräänsä, kun hän hylättynä, väärin ymmärrettynä pakenee tilanteista. Keskustelemme, annan motiiveita, sanoitan, mitä pelissä tapahtui. Maanittelen, rohkaisen uuteen yritykseen. Tule mukaan! Saan sut palaamaan! Hän yrittää. Olen varuillani. Seuraan kuin kärppä. Hän tunnustelee tunteita. Romahdus, vittu, pako ja minä hänen perässä. Sanoitan, maanittelen, rohkaisen, selitän. Hän oivaltaa ja tulee näkyvämmäksi.
   Miksi olen työpäivän jälkeen niin väsynyt?

Kommentit

  1. Terve! Saanko lainata tekstiäsi tai laittaa linkin tälle blogisivulle? Opiskelen työnohessa erityisopettajaksi ja olisi oiva esimerkki todellisesta tilanteesta nykykoulussa.

    VastaaPoista
  2. Saat lainata.Saat laittaa myös linkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee