Siirry pääsisältöön

Uuden esimiehen liehittelyä


Kummallista on ryhmäpsykodynamiikka. Aikuinen ihminen yrittää tehdä vaikutuksen uuteen esimieheen. Kuinka lapsellista! Aikuinen kokee kilpailutilanteen, kun uuden esimiehen kanssa suunnitellaan urheilupäivää. Aikuinen miettii valoa ja varjoa. Aikuinen miettii, kuka alaisista on pätevin esimiehen silmissä? Kuka hauskin? Kuka on epäpätevin, osaamattomin esimiehen ranking-listassa? Pelottaa, joutuuko mustalle listalle, tarkkailtavien alaisten listalle. Vainoharhaista, mutta niin normaalia ja todellista. Alkeellista. Uuden esimiehen luona käy yksittäisiä opettajia supattelemassa, ohjastamassa häntä, varmistamassa, että hän varmasti on samaa mieltä kuin supattelija. Testataan, vakoillaan, asetellaan esimiehelle mielen ansoja. Epävarmuutta on jokaisella. Pelottaa. Puhaltavatko pian muutoksen tuulet? Edustanko esimiehelle jotakin vastenmielistä ja inhottavaa. Jopa itsensä hyvin tiedostava tapaa itsensä puhumasta kummallisia ja tekemästä outoja palveluksia. Mitä uusi esimies alaisestaan ajattelee?
    Vaikka esimiehen tehtävä on olla puolueeton, demokraattinen ja tasapuolinen, ei hän voi omalle inhimillisyydelle mitään. Hän yrittää olla alaisille kiltti ja mukava, reilu ja tasapuolinen. Silti hän tulee nauraneeksi enemmän jollekin toiselle. Hän tulee sanoneeksi jollekin suoremmin ja jotenkin ilkeämmin. Jonkun opettajan toimintaa hän ihailee. Jotakin opettajaa kohtaan hän saattaa tuntea kateutta. Esimies saattaa ajatella, että joku alaisista olisi sopivampi esimies. Alemmuuskompleksi saattaa tehdä tunnekaappauksen. Kaikki voi mennä munilleen tai onnistua hyvin. Joku esimies saattaa pystyä olemaan koko ajan kaikille samanlainen. Hän on jotenkin tappavan tylsä tai pakkomielteisen hauska, mutta koko ajan samanlainen ja ennalta arvattava. Esimiehellä ei saisi olla kuolleita kulmia, mielen ansoja ainakaan hirveän paljon. Pitäisi olla tietoinen. Epäonnistumisen hetkellä pitäisi löytyä nöyryyttä tulla vastaan ja kantaa alaisen kuormia. Olla varahartia, kuuleva korva, auttava soturi. Eipä käy kateeksi.
   Yritän tehdä esimieheeni vaikutuksen. Sen huomaan. Haluan olla tunnustettu ja pidetty. Ainakin uuden esimiehen alkumetrit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee