Siirry pääsisältöön

Ainiin ja Mutkutoi

Ainiin ja Mutkutoi on muuttanut kouluumme. Tulivat Japanista. Ainiin on hellyttävä ihminen. Hän on huumorintajuinen. Hän on paljastanut sivulause-ihmiseksi. Itseasiassa hän on parhaimmillaan ja hauskimmillaan kaikessa epävirallisessa, koulunpidon kannalta täysin turhissa asioissa. Ainiin tulo työpaikallemme on synnyttänyt ihanan ai niin-kulttuurin. Heti kättelyssä huomasimme, että kun Ainiin sai tai kun hän otti jonkin yhteisen työtehtävän hoitaakseen, hän seuraavassa hetkessä oli jo sen unohtanut. Kun häneltä sitten kysyttiin, mites sen ja sen projektin kanssa menee, hän vastasi iloisesti hymyillen, että ”Ai niin”. Otimme hänestä oppia ja mallia. Aina kun työnjohto antaa meille jonkin työn kannaltamme epäolennaisen tehtävän, niin kontrollikierroksella hieromme iloisen tuskaisena ohimoitamme ja sanomme naurua hytkyen ”Ai niin”. Meillä on niin hauskaa. Voitte arvata, ettemme ota enää paineita, kun työnantaja kysyy, että oletteko jo ehtinyt täyttää sen ja sen kyselyn ja vastanneet siihen ja siihen kyselyyn. Joskus työnantaja suuttuu ja käskee hoitamaan asian. Silloin ei enää voi sanoakaan ai niin. Silloin voi sanoa Mut ku toi.
  Mutkutoi tuli myös Japanista. Mutkutoi on tarkka siitä, että kaikille yhtä paljon tai yhtä vähän ja jos toi saa, niin hänenkin pitää saada. Toki niin, että Mutkutoi saa enemmän ja aina isomman palan mistä tahansa jaettavasta kakusta. Mutkutoi on opettanut meille muille opettajille juuri sellaista tarkkuuta, tervettä itsekkyyttä ja ammattiyhdistysylpeyttä ja –ryhtiä, joka meiltä on ollut pitkään kateissa. Meiltä on enää paha tulla vaatimaan oikeastaan yhtään mitään. Sanomme vain ei käy, ja  ”mut ku toi” tai ”mut ku ei tuokaan” ja loppuu vaatimukset ja turhat kyselyt ja kehitysprojektit. Meillä on niin mukavaa. Istumme kahvihuoneessa ja emme pode syyllisyyttä mistään. Huikkailemme hymy huulissa ” Ai niin” ja jos menee haastavaksi, sanomme naama rypyssä, oikeusmurhan polttomerkki poski päillä ”Mut ku toi”.  Jos ai niin ja mut ku toi ei auta, lukittaudumme luokkahuoneeseen pelaamaan videopelejä ja pelaamme terveytemme tärviölle.  Helvetin hyvä työtaisteluase!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee