Greipin puolikas

Arkkitehti Eero Saarinen rakensi rakennuksen John F. Kennedyn lentokentälle, kun Howard Hughes niin kauniisti pyysi. Rakennuksesta oli Hesarissa kuva. Kaunis, valoisa ja linjakas avaruusajan aikakauden futuristinen ilmentymä. Puristemuovista penkit. Ihania kaaria. Ja mikä parasta: Eero Saarinen oli saanut idean rakennukseensa aamiaispöydässä. Hän oli halkaissut greipin ja siinäpä se heureka ja oivallus. Greipin puolikas oli laittanut aivoneuronit ja –synapsit kiihtyvään laukkaan. Alitajunnasta ja pitkäkestoisesta varastomuistista tuli arkkitehtoniset ratkaisut, matemaattiset laskelmat ja taitavista käsistä työryhmän avustuksella rakennuksen pienoismalli, jonka pohjalta voitiin käydä rakentamaan Hughesin toivomusta.

   Minä sain aamulla oivalluksen matematiikan tunnille maahan pudonneesta rusinapaketista. Hupsis, aivoni kyhäsivät matematiikan tunnin, rusinat järjestyivät desimaalilaskujen oppitunniksi. Auton ovea avatessa, avaimet tipahtivat lumihankeen. Hupsis syntyi kuviksen aihe. Tee näkyväksi turhautuminen, vitutus. Kerron esimerkin itsestäni, kun etsin hangesta nelinkontin persvako vilkkuen avaimia. Loistava aihe. Hieno alkutarina.

   Anteeksi Eero Saarinen, anteeksi arkkitehtuurin jumalat, taiteen jumalat. Teen teistä pilkkaa. Arkkitehtuurin, taiteen ja luovuuden maailmaan kuuluu teosten syntyyn liittyvän ahaa-oivalluksen esitteleminen, jota rahvas henkeä haukkoen ja ihmetellen lukee taivastellen. Greipin puolikas toimi lähtölaukauksena terminaalirakennukselle. Ajatella! Ei tämä kasvatusalalle sovi. Kasvatusalalla jokin oppimisen ongelma tai opettamisen ongelma saattaa synnyttää jonkinlaisen innovaation, jonka lähtölaukauksena voi toimia persikan puolikas tai sian raato. Suurin innovaatio koulutyössä on ollut puinen helmitaulu. Mistä se sai innoituksensa? Ei ainakaan greipistä.