Siirry pääsisältöön

Ihmisen suhde tiivisteeseen


Tiiviste. Isäni opetti, että tiiviste voi mennä hukkaan. Tiivisteiden kanssa oli oltava tarkkana. Maailma loppuisi, jos tiiviste irtoaisi oikealta paikaltaan, vesi kuljettaisi sitä viemäriin ja se pääsisi sujahtamaan viemäriverkostoon. Luulin, ettei tiivisteitä ole kuin yksi, joka sopii yhteen paikkaan. Jos se pääsisi häviämään, olisimme kusessa, perheemme tuhoutuisi, joutuisimme evakkoon. Autossa vasta olikin tiivisteitä. Renault 5 oli tunnettu paskoista tiivisteistä. Fiat 127 vasta olikin paska, tiivisteiden, ketjujen ja kaiken maailman letkujen osalta. Minua kusetettiin.  Maailma on tiivisteitä pullollaan, eri kokoisia, joka paikkaan sopivia. Tiiviste on vain löysä kumin pala. Isäni maailmassa jokainen tiiviste oli maailman öljyproppu. Isän elämässä tiiviste vuosi pahasti. Alkoholin suhteen tiiviste piti, monta vuotta.
   Lapseni ovat tavallisia. He ovat pinnallisia, josta iloitsen. Heistä puuttuu kaikki syvyys. Heidän kulmakarvansa eivät ole kurtussa. He eivät kanna taakkoja harteillaan. Jos kantavat, ne ovat pieniä, hiirelle sopivia. On olemassa syvällisiä lapsia. Heidän vanhempansa ovat syvällisiä. He uivat syvissä vesissä, kairaavat jotain saatanan syvämerkityksiä asioille ja disputeeraavat ja diskuteeraavat ilmiöt puhki. Syvälapset ovat tiivistettyjä ja kaikki raot ovat tilkityt. Syvällisissä perheissä joka asialle on syvällinen tarkoitus ja merkitys etsitään ja havainnollistetaan ja lapsi saa merkityksen ja hän syvenee ja syvenee ja syvenee. Hän on aikuisuudessa syvällinen ja syvä, moraalissaan kovin pluralistinen. Hänen kanssaan on aina niin syvällistä. Aina upotaan syvyyksiin. Aina etsitään merkityksiä, piilomerkityksiä, rivien välejä, näkymätöntä mustetta. Aina naarataan ruumista pohjattomasta suosta. Jos sillä on piilokives?
  Liian syvällinen ihminen on liian tiivistetty. Ihmiseltä pitää puuttua tiivisteitä. Silloin liiallinen syvällisyys pääsee purkautumaan ja ihminen saa täyttyä maallisella tyhmyydellä, hölmön katseella ja epätietoisella ulinalla ja ölinällä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee