Opettajat haluavat hoivata, antaa
hoivaa. Miksi? Miten niin? En tiedä, oletteko huomanneet seuraavaa tilannetta?
Lapsi kaatuu pihalla. Sepeli on rikkonut housut polven kohdalta. Polvesta tulee
verta. Sepeli asfaltin päällä on vaarallista. Lapsi itkee, tulee itkien
opettajanhuoneeseen. Hoivan antamisesta kehkeytyy kilpailu. Empatian räystäät
valuttavat välittämistä. Päätä silitellään, voivotellaan, lohdutetaan, haetaan
Marianne-karkkia suuhun, revitään lahjetta ylös, puhdistetaan, desinfioidaan,
kuivataan, kaivetaan sepelin jyvää pois orvaskedestä, lisää puhdistusainetta,
vettä, kuivataan, laitetaan ilmava laskos, annetaan kotiin mukaan uusi taitos,
laitetaan Wilma-viestiä kotiin, annetaan lupa olla sisällä seuraava välitunti.
Avustaja avittaa, opettaja touhuaa, rehtori kysyy, miten pikkusella menee? On
tarve hoivata. On tarve olla tarvittu. Kun lapsella on polvessa reikä, opettaja
kokee olevansa tarvittu ja kaivattu. Se on tunteena kaivattu. Kuinka yleistä
onkaan mennä luokan eteen ja tajuta, että keskeyttää jonkin oppilaille
tärkeämmän? Aloittaa huomion kerjääminen, aneleva ruinaaminen, polvistua ja
rukoillen anoa kuuntelua ja halua ottaa vastaan opetusta, herramme Jeesuksen
Kristuksen ehtoollisen kaltaista lämmintä apetta. Kokea olevansa kuin ilmaa,
päälle kävellään, ei kuunnella, ollaan kuin opettajaa ei olisikaan. Mutta kun
polvessa on reikä tai pesäpallo osuu silmään ja pitää hakea liimataitosta tai
kylmäpussia, silloin opettaja on kaivattu, Punaisen Ristin veripalvelun esimies,
lohdun tuoja, avun antaja. Sillä saa paljon anteeksi. Enää vihaa ammattiaan
vain desilitran verran, eikä gallonan. En enää tiedä, mihin lapset tarvitsevat
aikuisia? Koulu on toissijainen, tai virallinen koulu on toissijainen.
Kaverisuhteet ja sosiaalinen elämä on ensisijaista. Onneksi polvia aukeaa
tasaisin väliajoin, tai jopa tiheämmin. Lapset ovat kömpelömpiä ja paksumpia,
opettajaakin taas tarvitaan.
Toinen, missä opettaja kokee olevansa kaivattu ja tärkeä vierellä
kulkija on se, kun saa tai on kunnia solmia luistimia, monoja, laittaa monoa
siteeseen tai se saatanan tsemppaaminen: -Jaksa, jaksa. Viikon päästä on
nyyttärit!!
Ai niin. Oletko tarkastellut todistuksia allekirjoittavaa opettajaa?
Siinä on muuten virkamies viran toimituksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti