Hei! Minun nimeni on Äiti. Olen
keski-ikäinen, -keskiluokkainen äiti. Miksi tyttäreni ei ole saanut koulusta
yhtä oikeaa ystävää, sydämen valittua, sellaista kuin amerikkalaisissa high
schooleissa on? Sen nimi voisi olla Jessica c:llä tai Nancy tai ihan vaikka
Pirjo purjosipuli. Älkääkä vaan sanoko, ettei se ole koulun tehtävä hankkia
minun pikku murulleni ihka oikeaa, aitoa sydämen ystävää, sydämen valittua.
Minä vaadin, että tyttärelläni on salainen päiväkirja omille, ihka omille pikku
riikkisille salaisille ajatuksilleen ja sitten ihana Jessica, joka on bestis ja
jonka kanssa he kikattelevat, ovat kovaäänisiä ja opettaja joutuu heitä
torumaan ja repimään heitä erilleen. Minä haluan kuulla, että opettaja on aivan
epätoivoinen ja neuvoton tyttäreni ja Jessican kanssa, kun he ovat niin kuin
muita ei olisi, vain he kaksi ja heidän salaisuudet ja kikatus.
Olen luovuttanut. Nyt sen jo tiedän:
kesälomasta on tulossa tyttärelleni yksinäisyyden linnake. Kukaan ei hae.
Kukaan ei kikata. Kukaan ei uskoudu. Koulu vastasi vaateeseeni sillä tavalla,
että koulun näkökulmasta riittää, että koulusta lapsi saa kavereita ja lapsi
oppii olemaan kaveri toisille. Minusta se ei voi riittää. Reilu kaverius on
kuin märkä pieru. Sydänystävä pitää saatana löytyä. Valitan Aviin, jos sitä ei
pikku hiljaa ala löytyä. Ei se rahastakaan voi olla kiinni. Yksinäinen
kesäloma. Ai, miksei se mene pihalle muiden lasten kanssa? Sellasta saatanan
pihaa, jossa olisi muita lapsia ei enää ole olemassa. Pihat ovat tyhjiä. Kaikki
ovat muualla, jossain. Opettaja sanoi koulusta, että aika moni lapsi on
yksinäinen tai kokee yksinäisyyttä välillä. Ja että se on normaalia. Jos olisin
teräsmies ja minulla olisi röntgen-katse, voisin katsoa seinien läpi ja sitten
sanoa tyttärelleni, että tiedän missä muualla ne lapset ovat kun eivät ole
pihalla ja nyt voit mennä reippaasti tai tekoreippaasti hakemaan lapsia ulos ja
löytää tosiystävän. Yksinäinen kesä isin ja äidin kanssa. En minä siirrä omaa
yksinäisyyden historiaa tyttärelleni. Minä haluan ja toivon hänelle parasta,
mutta koulu ei ole onnistunut antamaan tosiystävää. Sydämeni itkee.
-
Äiti, 46 vuotta
jk. Lukijani, milloin tiesit, että nyt sinulla on ystävä? Tiesin vasta 21-vuotiaana. Siihen asti en sellaista edes tarvinnut.
Kommentit
Lähetä kommentti