Aikaikkuna-aikuinen

Tunnen ihmisiä, joiden vuorovaikutussuhteet toimivat kuin aikaikkuna. Aikaikkuna avautuu tietylle tai tietyille ihmisille ja vain näille tietyille, jotka kokevat olonsa silloin erityisiksi, etuoikeutetuiksi ja valituiksi. Kun aikaikkuna avautuu toisille, se sulkeutuu toisilta. Silloin olo tuntuu pois heitetyltä, käytetyltä, esineellistetyltä. Aikaikkunan ollessa kiinni ei enää seurani kelpaa. Se on hassua se. Aikaikkunaihminen on kömpelö sulkiessaan aikaikkunaa toiselta ja avatessaan sitä toisen kanssa.

  Tunnetteko näitä ihmisiä, tämän ihmistyypin? Tällainen käyttäytyminen opitaan todennäköisesti jo lapsuudessa. Tuntemani aikaikkuna-aikuisen lapsi on jo oppinut aikaikkunakäyttäytymisen. Suvereenisti hän, pieni ”ihanaksi” kutsuttu ihmistaimi, availee ja sulkee itsekästä aikaikkunaansa ja muut alistuvat. Mistä alistuminen? Ehkä se röyhkeys, sen toisteisuus, sen pitkä jatkumo takaa aikaikkunan käyttäjälle majesteetillisen kohtelun. Sitä ei pidetä huonotapaisena käytöksenä, mitä se tietysti on, vaan se sallitaan, koska se on hänelle kuuluva ominaisuus ja muka luonteenpiirre, temperamentin juonne. Se näyttäytyy johtajuuspiirteenä. Hän vain yksinkertaisesti on niin taitava vuorovaikutussuhteissa. Höpöhöpö! Hän vain on niin mustavalkoinen, itsekäs, piinkova egoisti, että sen silmittömän röyhkeyden edessä perusjorma, joka on kuuntelemaan ja toisten huomioimiseen eli kauniiseen altruismiin peruskasvatusteoilla koulutettu, ei kykene sitä vastustamaan, vaan seuraa alistuminen ja sulautuminen.

  Aikaikkunaihmisen mieli on kuin taskuallakan osoitteisto A-Ö. Sieltä vedetään nimiä, joille aikaikkunaa avataan oman aikataulun mukaan. Aikaikkunaihminen loukkaantuu muuten sydänjuuria myöten, jos hänelle ei avaudukaan sen ihmisen kanssa aikaikkuna, minkä hän kulloinkin haluaa. Silloin on itsetunto kolhittu ja loukattu. Loukattu mieli aikaikkunakäytöksen kuitenkin aina synnyttää. Jos lapsi on elänyt aikuisen kanssa, jossa lapsi ja lapsen tarpeet ja mielen hoiva on aikataulutettu aikuisen tarpeista käsin ja hän on seurannut aikaikkunoita availevaa ja sulkevaa vanhempaa, ei ole ihme, että lapsesta kasvaa rehti, taitava ja kunnioitettu aikaikkuna-aikuinen.