” Antauduin, kuin narri
rakkauteen.” Niin minullekin kävi. En löytänyt uutta rakkautta, kesäkissaa,
sille ei ollut tarvetta. En myöskään löytänyt uutta harrastusta kesääni,
saunajoogaa tai puun halailua, kalevalaista jäsenkorjausta. Itse asiassa auton
ilmastointi pitäisi korjata. Siitä selviää heinäkuussa tulevilla lomarahoilla.
Salamarakkauteni kohde oli radiokanava LOOP. Sydämeni ei sille lämmennyt, mutta
aivoni pehmeni. ”Ikuinen vappu takapenkil jatkuu..” vinkuu JVG. Avicii ujeltaa
eetteriin merenkulun yleisen hätäkutsun SOS. Saman tekijän Brother on alkanut
miellyttää myös korvaani. R.I.P Avicii, vilpittömästi suren liian aikaista
kuolemaasi. En jaksanut olla
sukupolveni ääni, enää. En halunnut olla mitätöivä kusipää, enää. Annoin
mahdollisuuden, se kannatti, vielä ehdin ehkä. Ennen kuin minusta olisi tullut
parantumaton sukupolveni ääni. Viime vuonna pysäytin auton, jos LOOP soi minun
autossani. Vetosin minun autoon, minun autoradioon. Väitin autoni hajoavan,
automaattivaihdelaatikon leviävän, digitaalisen keskusyksikön räjähtävän, jos
LOOP soi minun autossani. Minun. Kasvattajana tietysti aina myös vaadin
jälkipolveltani, että tulevat minua, kääpää, vastaan. Kauppa-, uimareissulla
menomatka uhrataan LOOPILLE, tulomatka YLE Radio 1:lle. Menomatkalla Ikuinen
vappu, tulomatkalla Eve Mantun monotonisella luennalla tulkitsema Marcel
Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Lopussa olen voittaja. Tiedän sen jo nyt.
Ikiaikainen klassikko on vain pakkouutettava teinipaskan sekaan. Toki minua
huolestuttaa, että huomaan kuuntelevani LOOPPIA myös, kun ajan autoa yksinäni.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti