Juhannus Lontoossa

Lontoo on hyvä paikka viettää juhannusta, sillä siellä se ei näy, kuulu. Paikallislehti kertoi, että Stonehengeen oli kerääntynyt 150 000 ”auringon juhlijaa” ihailemaan, kuinka aurinko nousee kivirakennelman takaa. Lontoossa ei tuoksunut saunavasta, savusauna, palanut grillipihvi, rasvainen B-luokan makkara ja en kuullut kertaakaan ördäystä, jokeltelua. En kertaakaan kuullut, että ”mee nyt Jaken perään, kun se on niin kännissä ja haluaa tapella, jos ei muun, niin vaikka isoäidin katedrin kanssa.” Katedraalit kiersimme kaukaa. St. Paulin katedraalin viereisessa bubissa ( osoitteessa Paternosterhill) kävimme pikaisesti pissalla. Bubissa oli tietovisa ja kaikilla miehillä oli puvut, valkoiset paidat, nahkakengät. Solmio puuttui. Joivat työpäivän jälkeisiä oluita ja nauraa räjähtelivät. Onneksi keskisuomalaisissa opettajapiireissä ei kokoonnuta juottoloihin työpäivän jälkeen.

  Airbnb-majoitus punaisen metrolinjan päässä Roding Valleyn metroaseman vieressä oli hyvä valinta. Alue kuului Woodfordin lähiöön. Kuuluisin Woodfordilainen lienee pääministeri Winston Churchill, joka pääministerikautenaan asui Woodissa. Metrolinjan varrella voit muuten nähdä kymmeniä rugby-ja jalkapallokenttiä. Majapaikka oli siisti ja kaikki löytyi, jopa Krupsin nespresso-keitin ja maidonvaahdotin. Kokolattiamatto kyllä ahdisti. Yläkerran makuuhuoneet olivat karvamatolla päällystetyt. Kaduilla ihmiset taluttivat englantilaisia koirarotuja: Englannin bulldoggeja, Gorkeja, Mastiffeja, Irlannin susikoiria, Shetlannin paimenkoiria. Koiran paska ja sadevesi tuoksui kosteilla kaduilla, kosteissa lehtimetsissä. Kämpän vieressä oli paikallisen Rugby-ja jalkapalloseura RFC Bancroftin  laajat kentät. Kerhon terassilla kapinen, huonokuntoinen kettuvanhus ja kaksi harakka tonkivat kaatunutta roskista, joita lihava mies kävi ajamassa kiroillen pois. Raskaana oleva nainen ja humalainen, lihava, naista päätä pidempi mies tulivat baarista paimenkoiran kanssa. Kehottivat meitä sinne juomaan kahden punnan oluita, siidereitä ja vodkaa, kun kuulivat, että olemme Suomesta, mutta taisivat niputtaa meidät venäläisiksi.  Hermostuneesti nauroimme, kun meidät kuviteltiin yhtä viinan himoisiksi kuin keltit ja slaavit. Saatana, olemme alipalkattuja, sisäelinelinsairauksilla hysteerisiksi peloteltuja luokanopettajia. Juomme vain sen, mikä on terveellistä.

   Lontoolaiset ovat ystävällisiä, kohteliaita ja leikkisiä. Shakespeare, Marx ja kuningatar Victoria ja viktoriaanisen ajan pidättyvyyssäännöstö ovat koulineet heistä ihastuttavia ihmisiä. Fish and ships tuoksui pahalta ja kala näytti natsien tappamista ruumiskasoista irroitetuilta kehon osilta. En maistanut. Nallekarhu Paddingtonin patsas Paddingtonin asemalla oli hellyttävä. British Museumin muumiot ja kaikki ne 8 miljoonaa  esinettä olivat upeita. Lontoossa museot (suurin osa) ovat ilmaisia, kuten myös joukkoliikenne lasten osalta. Potter-studioissa kannattaa käydä, jos Potterin maailma koskettaa. Museo maksoi nelihenkiseltä perheeltä yli 400 €, mutta oli sen arvoinen.

  Suosittelen juhannuksen viettoa Lontoossa. Kaipasin Ylen asiakanavien nostalgiaohjelmia. Aion kuunnella ne jälkikäteen. Hyvää juhannusta”