Kävin koulussa sahaamassa
puutavaraa. Ovet olivat auki. Kesäkerhon pitäjät työssään. Yhden tunsin. Vetää
iltapäiväkerhoja koulun pyöriessä. Aina kahvikuppi toisessa, kännykkä toisessa
kädessä. Hassua, mutta hän ei näytä siitä huolimatta työtä vieroksuvalta.
Pikemminkin hän näyttää olevan unelma-ammatissa. Vain kaksi kättä- kampanjan
esikuvaksi hän sopisi hyvin. Vain kaksi kättä, toinen sikarille, toinen
konjakille. Vain kaksi kättä, erotodistus- Interrail-lippu. Sahasin puuta
sirkkelillä. TN-vastaavalta oli jäänyt siivous kesken. Luokan keskellä kasa
lasten uuden OPS: n mukaan suunniteltuja, rumia ja epäonnistuneita kirjatukia,
talouspaperirullatelineitä. Ennen oppilaat valmistivat suodatinpaperi- ja
tulitikkurasiatelineitä. Luokassa oli hiljaista ja viileää. Tein, mitä minun
piti. Koulun keinuilla oli kaksi luokkani oppilasta. Huusin kuulumisia, mutta
en kuullut vastauksia. Tuuli ja minua ei kiinnostanut. Jokin minussa sai
olemaan menemättä heidän luo jutustelemaan mukavia. Huusin hyvää kesälomaa. En
tiedä, nostiko toinen heistä käden silmiensä eteen, ettei aurinko häikäise.
Ehkä se oli keskisormi. Aivan sama. Jatkoin kävelemistä. Mietin, näytänkö lopen
uupuneelta mieheltä? Aivan sama. Kunhan en näytä luokanopettajalta hakemassa
virikkeitä seuraavaan lukukauteen.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti